Brasilian suorakylvömatka 2010 osa 12

Kirjoitettu Pariisin lentokentällä

Yhdeksäs päivä

Vierailu Itaipun vesivoimalassa

Suomalaisten vierailumäärä

Vesivoimalan turbiini

Sunnuntaiaamun teema oli vierailu Itaipun vesivoimalassa ja iltapäivällä lento Iguassusta Sao Paoloon.  Illalla klo 19.45 lähti lento kohti Pariisia.

Sao Paolon kentällä oli samanlainen hässäkkä kuten joka reissulla tähänkin asti.  Oikeasta lentoterminaalista ja lentoportista oli useampaa eri tietoa mutta Pariisin lennolle päästiin ilman ongelmia. Suomen lentoemäntien lakkotilannetta seurattiin netin kautta.

Voimala on puolen tunnin automatkan päässä Iguassun keskusta.  Voimala on myös paikallinen matkailunähtävyys, vierailijoita käy puoli miljoonaa vuosittain. Suomalaisia on tähän mennessä käynyt  11 600 ja ruotsalaisia vajaa 20 000.

Ennen putouksille ajoa katsotaan Itaipun esittelyvideo.

Voimalassa on kaksikymmentä turbiinia. Kokonaisteho  on 18 000 MW.  Se tuottaa Paraguayn sähköstä 90 %  ja Brasilian sähköstä 25 %.  Putouskorkeus on 197 metriä.

Voimala on ollut pitkään maailman tehokkain vesivoimala mutta nyt kiinalaiset ovat saamassa valmiiksi vielä tehokkaamman.

Putouskierroksella käydään samalla Paraguayn puolella koska se sijaitsee kahden valtakunnan rajalla.  Padon yläosassa on tie jota pitkin myös turistit voivat kulkea linja-autoillaan.

Putouksen jälkeen ajettiin Iguassun kansainväliselle lentokentälle.  Ryhmän naiskuoro esitti Semeato-isännille Rafaelille ja Andrelle kiitoslaulun. Muistoksi annettiin ilmakuvia Suomesta. Linja-autokuskit saivat ryhmältä pienen pussillisen tippirahaa.

ITAIPU vesivoimala

Brasilian suorakylvömatka 2010 osa 11

Kirjoitettu Sao Paolon ja Pariisin lennolla

Kahdeksas päivä

Lauantain teema oli vierailu Iguassun putouksilla.

Putouspäivän ensimmäinen vierailukohde oli Iguassun lintupuisto.  Trooppisiin lintuihin ja vähän muihinkin eksoottisiin eläimiin tutustuttiin parin tunnin puistokävelyn aikana. Pitkänokkainen tucano taisi olla päivän kuvatuin lintu.

Lintupuiston jälkeen ennen veneajelua menimme putouksille oppaan mukana kävellen. Painotin ryhmälle moneen kertaan että veneajelulla putouksille kastuminen on perusteellista eli isoja seteleitä tai kallista elektroniikkaa ei kannata kantaa mukana.

Tällä kertaa perusteellinen kastuminen alkoi jo ennen kuin veneajelu putouksille alkoi. Kävelykierroksen alkaessa alkoi trooppinen vesisade. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Semeaton antamat sadetakit olivat pelastus, muuten kamerat olisivat olleet entiset ja setelit selluloosaa.

Sain itse kuvattu pienen videopätkän putouksien keskeltä paikassa nimeltä Devil´s Throat eli paholaisen nielu. Kuvaaminen oli pian pakko lopettaa kun videokamera kastui ja lakkasi toimimasta. Seuraavana päivänä kamera heräsi eloon mutta videopätkä oli hävinnyt.

Semeaton väki  oli sateesta pahoillaan mutta selitin että meille tämä on vain virkistävää.  Jos lämpötila on 25 asteen paikkeilla, ei pienet vesisateet mitään haittaa.

Kävelyn jälkeen käytiin syömässä.  Sisällä lounaspaikassa vaatteet kuivuivat. Sade loppui juuri sopivasti kun lähdettiin linja-autolla kohti putousveneilyn lähtöpistettä. Lähtöpisteestä mentiin sähköautoilla trooppisen metsän läpi putousaluetta kohti. Sähköautoilla ajettiin pari kilometriä, viimeiset 600metriä oli niin jyrkkää pudotusta, että sähköautot vaihdettiin jeeppeihin.

Putousveneitä oli kahden kokoisia, pienemmissä oli 2 * 175 hv moottorit ja isommissa 2 * 225 hv moottorit.  Moottoriteho valitaan ryhmän koon mukaan. Millään pikkuprutkulla vastavirtaan ei voi lähteä ajamaan. Putouksen virta on niin voimakas että siinä moottorit todella käyttävät kaiken tehonsa.  On hieno tunne kuunnella vastavirrassa, kuinka vahvat moottorit tekevät ihan oikeasti töitä.

Pistin venekuskille ylimääräisiä Brasilian realeja käteen niin että saataisiin veneelle oikein kunnon vauhdit. Pienellä voitelurahalla saatiinkin sitten oikein kunnon kyytiä. Kierrokseen kuuluu että vene ajetaan pari kertaa suoraan putouksen alle.  Tämä on se kohta jossa vettä tulee sisään ns. ” isolla kauhalla”. Sitä hetkeä on vaikea sanoin kuvailla mutta ihan normisuihku se ei ole.

Suoraan putouksen alla kastuminen on ihan perusteellinen. Jos elektroniikka ja setelit eivät ole täysin suljetussa pussissa, niin ne muuttuvat äkkiä entisiksi.  Putouskohdan jälkeen kuski vielä pyöräytteli venettä jyrkästi ympäri ja laittoi keulan sopivasti vasta-aaltoon.  Siitä saadaan veneeseen vielä mukava jälkisuihku.

Lisämaustetta reissuun saimme kun veneeseen saatiin sopivasti kansainvälistä naiskauneutta.  Eturiviin suomalaisjermujen välin tuli pari tyttöä Etelä-Koreasta. Korean tytöt huusivat mahdottomasti kun vesipärske alkoi. Samalla tytöt nielivät jonkun litran Iguassun vettä. Hyvä niksi on pitää suu sopivasti suljettuna kun vettä alkaa tulla sisään. Jossain matkaohjeissa on että näitä vesiä ei juuri kannata juoda.

Ajelun järjestäjän kuvaaja istuu veneen keulalla vedenpitävän kameran kanssa. Koko veneajelu kuvataan. Videon voi ostaa itselleen muistoksi.

Veneajelun jälkeen neljä suomalaista kävi helikopterilla putouksen yläpuolella.  Helikopterilento maksaa 80 euroa per nuppi.

Olen kuvannut reissulla monia pieniä videopätkiä mutta niiden siirtäminen tähän blogiin ei vielä onnistunut.    Ehkä on parempi käyttää Youtube palvelua ja tehdä videot linkin taakse suoraan sinne.

Tähän palataan myöhemmin.

Illalla mentiin syömään viimeistä iltaa Brasiliassa Hotelli Bella Italian ravintolaan.

Sunnuntaina lennetään Iguassusta Sao Paoloon ja aloitetaan lento kohti  Pariisia ja kotia.

Ennen lentokentälle menoa käymme tutustumassa maailman toiseksi suurimpaan vesivoimalaan Itaipuun.

Tukaani

Flamingoja

Trooppinen sade Iguassussa

Lähdössä putouksille

Kulkusillan takana Devil´s Throat - Paholaisen nielu

Vettä tulee alas normaalisti 1,7 milj litraa sekunnissa. Sateen ansiosta 2,7 milj. litraa sekunnissa.

Argentiina on putouksen toisella puolella. Argentiinan lippu näkyy taustalla keskellä.