Suorakylvö ja eroosion torjunta

Brasilian suorakylvömatka 2010 osa 10

5.12.2010

Kirjoitettu Sao Paolon lentokentällä

Seitsemäs päivä

Perjantai oli 580 km:n siirtymäpäivä Ponta Grossasta Iguassu Falls putouskaupunkiin. Matkan varrella Iguassun suunnalla tutustuttiin vesieroosion torjuntaa vallitusmenetelmällä ja tutkittiin parin maatalouskonekaupan valikoimia.

Matkan varrelle sattui sopivasti John Deere ja New Holland myymälät. Lippamallin traktoreita oli hyvin valikoimissa. Ilmeisesti näissä ilmasto-oloissa ei koskaan siirrytä kokonaan täysin hytilliseen traktoriin mutta se riippuu varmaan tilan tuotantosuunnasta. Meidän vierailukohteet ovat soijatiloja jotka tekevät traktoreilla lähinnä kylvötöitä. Suorakylvöpellon sänki pölisee sen verran että hytillinen ilmastoitu traktori on parempi vaihtoehto jos haluaa pitää työntekijät tyytyväisenä.

Siirtymäpäivän lähtökaupunki Ponta Grosso ympäristöineen on hyvin vahvaa maatalousaluetta. Kaupunki elää agribisneksestä. Isoja viljasiiloja näkyi joka puolella. Jos joltain henkilöltä kysyi millä tämä kaupunki elää, vastaus oli agribisnes. Maanviljelijä tarvitsee lannoitteita, torjunta-aineita, koneita yms.. Kaikkien näiden myyjät ovat vahvasti mukana Ponta Grossassa. Kaupungin väkiluku on vajaa 300 000 asukasta.

Osavaltio jonka läpi ajoimme on nimeltään Parana. Sen pinta-ala on 200 000 neliökilometriä eli 20 miljoonaa hehtaaria. Asukkaita on reilut 10 miljoonaa. Paranan osavaltio oli vielä 1930-luvulla pelkkää metsää mutta nyt lähinnä peltoa.

Parana kuului vuoteen 1853 asti Sao Paolon osavaltioon. Paranan pääkaupunki on Curitiba. Se on Brasilian modernein kaupunki ja yksi maailman parhaiten suunnitelluista kaupungeista. Asukkaita on 1,6 miljoonaa. Iguassun kaupungin väkiluku 270 000 asukasta.

Iguassun kaupungin lähelle agribisneksen henki ei ollut yhtä vahva kuin Ponta Grossassa. Passo Fundo ja Ponta Grossa eivät ole mitään kulttuurikaupunkeja mutta Iguassuun turismi tuo paljon rahaa. Turistikaupungin valuuttakurssi oli tietenkin heikompi kuin ensimmäisissä vierailukaupungeissa. Passo Fundossa vaihdoimme euroja realeiksi kurssilla 2,25, Iguassussa vaihtui eurot kurssilla 2,10.

Iguassu Fallsin ja Ponta Grossan puolessa välissä maisema oli metsäisempää ja mäkisempää, mutta mitä lähemmäs Iguassu Fallsia tultiin, sitä isommaksi kävivät peltolohkot. Iguassun lähellä peltomaisema on kumpuilevaa ja ilmeisesti peltojen maalajit lähtevät helposti veden mukana liikkeelle joten suorakylvön lisäksi vallitus on tarpeen. Viljelyteknisesti vallitus näyttää sen verran hankalalta, että tuskin valleja tehtäisiin peltoon ellei sille olisi todellista tarvetta.

Matkan varrella pidimme kahvitauon paikallisella huoltoasemalla. Pihaan pysähtyi rekka josta tulikin meille äkkiä hyvin suosittu kuvauskohde. Suomessa viljarekkojen kuskit ovat kuitenkin enimmäkseen miehiä joten vaalea brasilialainen naisrekkakuski oli eksoottinen ilmestys.

Meillä oli jämpti ajoaikataulu koska meille varattu illan kulttuuriosuus alkoi tarkasti klo 21.oo ja sitä ennen piti syödä päivällinen. Matkan kulttuuriosuus oli tanssiesitys, jossa esiteltiin erilaisia Etelä-Amerikan tansseja. Argentiinan tango näytti suomalaisittain tutulta, brasilialainen samba oli miesten suosikki.

Tanssiesityksen iso halli on joka reissulla ollut tupaten täynnä vierailijoita. Esitys on ollut vuodesta toiseen hyvin suosittu. Vierailuryhmiä käy paljon eripuolilta maailmaa. Buffetpöydässä oli runsaat valikoimat.