Kauran kylvö – Semeato ja Loimaan suorakylvökokeen tulos 2012

Koneviestin järjestämän Loimaan suorakylvökokeen tulokset kasvukaudelta 2012 on julkaistu.

Kylvöpäivä oli 9. toukokuuta, puintipäivä 20. syyskuuta.  Kaurasato oli Semeatolla 6000 kg/ha. Puintikosteus oli 17,9 %, typpeä lohko sai 92 kg/ha.

Tällä tuloksella Semeato oli kokeen kärkijoukossa. Verrokkina kokeessa olevan kyntölohkon sato oli tänä vuonna 5900 kg/ha.

Koneviestin artikkelissa lasketaan suorakylvön ja kynnön kate-ero ottaen huomioon kyntö- ja muokkaustyö. Jos verrataan Semeaton koelohkoa ja kyntölohkoa, oli kate-ero suorakylvön hyväksi 85 €/ha. Esim. 100 ha:n tilalla se tarkoittaa 8500 euroa parempaa katetta eli pyöristellen saman verran, mitä saa myyntituloja rekallisesta vehnää.

Tarkemmat tiedot kokeesta 18.10.2012 ilmestyneestä Koneviestin numerosta 14.

Alla kuvasarjaa kokeesta Semeaton osalta:

Kylvöpäivänä 9.5 maan pinta oli hyvin murustuvaa. Niin pitääkin olla, kun seitsemän vuoden oljet on jätetty pintaan.

Semeaton koelohko kylvön jälkeen matoperspektiivistä

kuvattuna.

Tästä kuvakulmasta ei osaa välttämättä sanoa onko kylvetty vai ei – on kylvetty.

2011 vuonna 2500 kg/ha härkäpapua, 2010 vuonna 5200 kg/ha vehnää, 2009 vuonna 2670 kg/ha rypsiä, 2008 vuonna 4900 kg/ha ohraa, 2007 vuonna 6500 kg/ha kauraa, 2006 vuonna 6450 kg/ha vehnää. Siinä esikasvit ja koko koehistoria tälle lohkolle.

Semeaton kylvöt on tehty tämän näköisellä vantaistolla.

Vuoden 2012 kylvön viimeinen veto maalissa

Kauralohko kuvattuna 4.7.2012

Seitsemäs vuosi ja kylväjän ensimäinen munaus – ylimääräiset ruiskutusurat koelohkolla. Loppusijoitukseen sillä ei ollut vaikutusta, kiloihin ehkä 100 kg:n vajaus.

Semeaton koelohko on paalupaikalla peltoladon vieressä

Pari viimeistä kuvaa kuvattuna 12.8.2012. Tässä Semeaton lohko tieltä kuvattuna. Osoite Joenperäntie 262, Loimaa

Koneviesti / Loimaan suorakylvökokeen 2011 tulokset

Perjantaina 9.12.2011 ilmestyi Koneviesti numero 17. Siinä oli Loimaan suorakylvökokeiden tulokset viime kesän kylvöistä. Koekasvina oli härkäpapu.

Paras tulos oli Junkkarilla 3150 kg/ha, toiseksi paras oli Semeato 2 500 kg/ha, kolmas VM 2 300 kg/ha, neljäs Väderstad 2 100 kg/ha jne…..

Kaikkein huonoin tulos tuli kyntämällä, lautasmuokkaamalla tai kultivoimalla. Muokaten tai kyntäen satotasot olivat välillä 1250 – 1400 kg/ha.

Koeruutuja oli yhteensä 16.

Ao. linkin takana on Koneviestin sivu jossa lisää infoa aiheesta.

Semeaton kuvatekstissa lukee että koekylvössä Semeaton edessä olevan pienen veturin renkaat sutivat.  Niin tais ollakin,  siihen asti ennenkuin muistin laittaa nelivedon päälle.

http://www.koneviesti.fi/lisamateriaali/fi_FI/suorakylvo/

Heinäkuun ukkosmyrsky vei kasvustot nurin. Kuvassa Semeaton ruutu.

Ennätysatohaaveet menivät samassa myrskyssä.

Sama lohko tieltä katsottuna.

Semeaton lohkot on vuodesta 2006 alkaen kylvetty vastaavalla TD Tronicilla kuin kuvassa.

Maatila- ja viljelijäesittelyt osa 1 Hirvenaho / Tuusula

Tässä kategoriassa esitellään suomalaisia ja ulkomaalaisia maatiloja ja niiden viljelijöitä.

Jotta tämä sarja saadaan alkuun, niin aloitan esittelysarjan yksinkertaisella kuvakertomuksella  omasta Hirvenahon maatilastani, minulla kun sattumoisin on tästä tilasta helposti kuvamateriaalia saatavilla.

Kuvat maailman pohjoisimman  maatalousmaan vuodenaikojen vaihtelusta voivat olla eksoottista katsottavaa lämpimimpien maiden viljelijöille.  Ulkomaan tuttavani vilkuilevat silloin tällöin tänne blogiini vaikka eivät kielestä mitään ymmärräkkään. 

Suorakylvömatkoilla on aina ollut tapana viedä tuliaisia tai liikelahjoa vierailtaville tiloille. Esimerkiksi brasilialaiselle viljelijälle voisi olla mielenkiintoista saada suomalaisesta maatilasta kuvakirja,  jossa näkyisi tarkasti koko vuoden kierto kuukausittain.  

Kuvakirja tekeminen omista kuvista on nykyään helppoa eikä maksakaan paljon. Ainoa ongelma on muistaa ottaa ne kuvat joka kuukausi ja mielellään samasta kuvakulmasta.

Taidankin aloittaa kuvien keräämisen kuvakirjaan tästä tammikuusta. Eiköhän se nyt tule myös tehdyksi, kun olen sen tänne suorakylvöblogiinkin kirjoittanut. Samalla kun hakee päivän kirjepostin, voi napata päärakennuksen edustan lohkosta muutaman kuvan. Liikkeellelähtötilanne on ainakin hyvä kun on kerrankin kunnon talvi.  Kuvakirja alkaa komeilla hankikuvilla. Lunta on nyt sen verran että edes pitkä sänki ei pilkota lumen seasta.

Tulevissa kesäkuvissa pitäisi sitten näkyä komea Amaretto kevätvehnäkasvusto kylvettynä rypsin sänkeen. Syksyllä pitäisi olla kuvia syysvehnän oraista. Syysvehnälajikkeesta ei ole vielä tietoa mutta täytyy tässä kevättalvella tutkia eri lajikkeiden ominaisuuksia.

Tammikuussa 2012 palataan tähän kuvakirja-asiaan valmiin teoksen muodossa.  Näin on nyt päätetty.

Täydentelen tätä oman tilani esittelyosiota jatkossa mutta näillä kuvilla päästään alkuun.

Brasiliassa valtavasti uutta peltoa tai sitten ei

Brasilian matkoilla ollaan suomalaisten viljelijöiden kanssa kierrelty pelkästään jo olemassa olevilla peltoalueilla.  Kokonaan oma lukunsa on Brasilian mahdollinen peltoala joka tulevaisuudessa voidaan ottaa käyttöön. Sitä löytyykin sitten joidenkin arvioiden mukaan satoja miljoonia hehtaareja.

Kyselin näistä Brasilian pinta-aloista Semeaton yhteyshenkilöltäni. Tehtaalla on parasta aikaa lomajakso, joten siellä ei ollut näistä asioista parhaiten perillä olevat henkilöt paikalla, mutta yhteyshenkilöni Jaqueline Doro lähetti minulle muutamia hyviä artikkeleja, jossa Brasilian maataloutta ja peltopinta-aloja käsitellään.

Esimerkiksi The Economist-lehti kirjoitti 26.elokuuta 2011 artikkelin – The Miracle of Cerrado – eli savannin ihme.

Tämän artikkelin mukaan vuodesta 1996 alkaen Brasiliassa on otettu kolmanneksen lisää peltoa viljelyyn lähinnä savannialueelta. Aikaisemmin savannipeltoja on pidetty viljelyyn liian happamina ja ravinneköyhinä mutta uudet viljelymenetelmät ja uudet lajikkeet ovat tehneet savannipeltojen viljelyn mahdolliseksi. Savannipeltoja on mahdollisuus ottaa lisää viljelyyn vielä lähes 100 miljoonaa hehtaaria.

Tammikuun Pellervon Vähätalon palstalla on tästä The Economist lehden jutusta hyvä tiivistelmä joka kannattaa lukea.

The Economist käyttää jutussaan FAO:n taulukkoa johon on laitettu järjestykseen kahdeksan maata joissa on suurin maatalousmaan lisäyspotentiaali. Brasilia on ylivoimainen ykkönen. Sillä on mahdollisuus laajentaa maatalousmaata enemmän kuin kahdella seuraavalla – USA:lla ja Venäjällä – yhteensä. Intia on neljäntenä, lisäysmahdollisuutta 150 miljoonaa hehtaaria. Kiinalla löytyy reservejä 125 miljoonaa hehtaaria ja Australialla, Kanadalla ja Argentiinalla  70 – 80 miljoonaa hehtaaria maata kohti.

Afrikka ei tässä tilastossa näy mutta brasilialaisella osaamisella savanneja voitaisiin ottaa sielläkin nykyaikaisen maatalouden piiriin. Afrikassa on monia ongelmia mutta yksi ilmastollinen ongelma on Brasiliaa huomattavasti pienempi sademäärä. 

Jos FAO:n tilastosta kahdeksan maata lasketaan yhteen, saadaan maatalousmaan lisäyspotentiaalia noin 1250 miljoonaa hehtaaria josta 400 miljoonaa on Brasiliassa. Brasilian viranomaisten mukaan maatalousmaan lisäyspotentiaalia on 300 miljoonaa hehtaaria.

Laitoin Brasilian pinta-aloista sähköpostikyselyn Keski-Brasiliaan Mato Grossoon. Siellä  toimii maatalouskonsulttina amerikkalainen Kory Melby. Hän on konsultoinnut amerikkalaisia sijoittajia Mato Grosson alueella vuodesta 1995 lähtien. Hän pitää myös maatalousaiheista blogia. Itse sain tästä blogista hyvää paikallista maatalousinfoa ennen ensimmäistä vuoden 2006 Mato Grosson matkaa. Mielenkiintoista on että ensimmäinen maatalousaiheinen blogi, jota olen itse tarkemmin ja pidempään lukenut sattuu olemaan juuri Brasiliassa ja Mato Grossossa.

Blogissa on ei pelkästään yleistä höpinää, vaan tarkka päivittäistä analyysiä Mato Grosson alueen viljelijöiden päivittäisistä työvaiheista. Samoin siellä on tarkkaa analyysiä soijan hintavaihteluista. Itselleni jäi tästä blogista mieleen esimerkiksi, että jos viljelijä munaa soijapellon ruiskutuksen ajoituksessa vuorokaudella,  hän voi menettää koko soijasatonsa. Blogista luettuna soijapeltojen ruiskutus vaikutti hyvin tarkalta hommalta. Ehkä perunapeltojen ruiskutus voi olla vastaavaa Suomessa. 

Englanninkielentaitoiset voivat tutustua Kory Melbyn blogiin täältä.    

Kory laittoi vastauksessaan maatalousmaan lisäyspotentiaalin suhteen vahvasti jäitä hattuun. Suurin osa uudesta maatalousmaasta sopii hänen mukaansa korkeintaan laidunmaaksi. Vain pieni osa voidaan ottaa tehokkaaseen maataloustuotantoon joka hoidetaan nykyaikaisella konekalustolla. Hän heitti tehokkaaseen maataloustuotantoon sopivan lisämaan määräksi vain 10- 15 miljoonaa hehtaaria. Onhan tuokin paljon mutta verrattuna FAO:n taulukoihin ollaan eri kokoluokassa.

Isossa maassa on isot vaihteluvälit. Ei tämä pinta-alakysymys vieläkään selväksi tullut joten sitä täytyy edelleen tutkia. 

Cerradon raivaaminen käy tarvittaessa nopeasti. Video siitä kuinka homma sujuu löytyy täältä.

Maanviljelijä ja hiilenkierto

Maanviljelijät laittavat omalta osaltaan maailman hiilenkierron käyntiin kylvämällä siementä peltoon.

Alkutuotanto eli yhteyttäminen alkaa tästä työvaiheesta. Yhteyttämisessä hiilidioksidista ja vedestä syntyy auringon energian avulla sokeria ja happea. Tätä sokeria muut eliöt käyttävät energiana.

Eliöt vapauttavat hiiltä, kun sokeri poltetaan hiilidioksidina takaisin ilmakehään. Tätä yhteyttämisprosessia sanotaan lyhyeksi kierroksi. Pitkässä kierrossa hiili varastoituu maakerroksiin.  Esimerkki pitkän hiilenkierron tuloksesta on maakerroksiin varastoitunut fossiilienergia.

Maanviljelijöillä on oma roolinsa hiilenkierrossa. Oma maanviljelijän urani alkoi vuonna 2000. Vuosina 2000 – 2002 viljelymenetelmä omalla tilallani perustui kyntöön mutta keväällä 2003 kylvettiin viimeisen kerran muokattuun maahan.  Syksyllä 2003 uudehkot kääntöaurat laitettiin tarpeettomina myyntiin.

Päätöksen suorakylvöön siirtymisestä olin tehnyt alkuvuodesta 2003. Silloin olin ensimmäisen kerran suorakylvön merkeissä yhteydessä Brasiliaan.  Samoihin aikoihin olin kuuntelemassa Esa Eelan suorakylvöluentoa.  Eelan suorakylvöluennon keskeinen teema oli hiili.  

Peltoon sitoutunut hiilidioksidi palaa ilmakehään tai jää maahan viljelymenetelmästä riippuen. Kynnettäessä ja muokattaessa maa avataan, jolloin maahan sitoutunut hiili yhtyy ilman happeen ja vapauttaa hiilidioksidia ilmakehään. 

Suorakylvö sitoo hiilidioksidin maahan.  Omalla tilallani hiilenkiertoon tuli siis merkittävä muutos vuonna 2003. Voidaan sanoa, että vuodesta 2003 alkaen maatilani on toiminut hiilinieluna.

Vähempien työvaiheiden myötä fossiilienergian käyttö on ollut huomattavasti pienempää. Karkeasti laskien perinteisellä tavalla viljeltäessä kuluu polttoöljyä 50 litraa hehtaarille, kun suorakylvössä päästään alle 10 litran hehtaarikulutukseen. 

Viljelijänä on helpompi tilata aikaisin reilusti polttoainetta varastoon, ja hyötyä siten öljyn hinnan mahdollisesta noususta, kuin yrittää spekuloida esimerkiksi öljyjohdannaisilla.  Öljyjohdannaisissa on kysymys samasta asiasta kuin viljafutuureissa.  Molemmissa spekuloidaan ja tehdään sopimuksia, yrittäen hyötyä tulevaisuuden hinnan nousuista tai laskuista.  

Ilmakehän hiili kiertää pelloissa. Ilmakehän hiili kiertää kasvuston, pellon ja kasvustosta valmistettujen tuotteiden muodostamassa systeemissä. Ihmisten ruuantuotannossa tuotteet ovat joko suoraan lopputuotteita tai välituotteita eläinten rehuina.

Pellot vaikuttavat maapallon ilmastoa säätelevien kasvihuonekaasujen, etenkin hiilidioksidin, määrään ilmakehässä. Pellot ottavat kasvustoon hiilidioksidia ilmasta yhteyttäessään, varastoivat hiilen biomassaansa ja siirtävät sitä maaperään ja lopputuotteeseen. 

Lopputuotteisiin sitoutunut hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmaan ihmisten tai eläinten hengityksessä. Peltoon sitoutunut hiili vapautuu muokattaessa takaisin ilmakehään. Hiilen määrä tässä kierrossa on kiinteä.

Luonnonmetsien sitomaa hiilidioksidia vapautuu takaisin ilmakehään, kun pieneliöt hajottavat puiden jäänteitä metsässä. Talousmetsät ovat asia erikseen.  Käyttämällä puuta rakennusmateriaalina, voidaan hiilen kiertoa hidastaa ja sitoa hiilidioksidia parhaimmillaan vuosisadoiksi.

Maapallon nykyinen väkimäärä perustuu satojen miljoonien vuosien takaisen yhteyttämisen energiaan.  Ajanjaksoa välillä 280 – 340 miljoonaa vuotta sitten kutsutaan hiilikaudeksi.

Silloin muodostuivat nykyiset fossiilienergiavarat.  Hiilidioksidi ei silloin palannut kokonaan ilmakehään vaan muuttui hapettomissa oloissa fossiilienergiaksi. Nykyaikainen maatalous perustuu tähän fossiilienergiaan.

Kemialliset lannoitteet, torjunta-aineet ja polttoaineet ovat modernin maataloustuotannon keskeisiä tuotantopanoksia. Ne ovat joko suoraan tai välillisesti fossiilienergiaan perustuvia.

Skotlantilainen insinööri James Watt patentoi nykyaikaisen höyrykoneen vuonna 1769.  Fossiilienergian laaja hyödyntäminen alkoi tästä.   

 Fossiilienergian hyödyntäminen lisää hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Se on osa hiilenkiertoa, mutta fossiilienergian hiilidioksidin sitominen yhteyttämällä on tapahtunut jo satoja miljoonia vuosia sitten.

 Se fossiilinen yhteyttämisenergia, mikä on hiilikaudella kymmenien miljoonien vuosinen kuluessa muodostunut, tulee nyt käytetyksi parin sadan vuoden aikana.

Öljyä riittää vielä pitkälle mutta halpa öljy loppuu hyvinkin pian. Tämä tulee vielä mullistamaan maailman ruuantuotannon.