Jankkuri yhdeksällä piikillä, vetotraktorissa 325 hevosvoimaa ja painoa 9700 kg

Viljelyssä on taitolajeja ja on voimalajeja. Jankkurointi on molempia.

Jos traktorissa on voimaa, siinä on myös painoa. Molemmista on jankkuroinnista pelkkää etua. Kun ajetaan normaalioloissa, pyörän luistoa ei juuri ole, eikä pinnan mururakennetta vahingoiteta.  Hyvissä oloissa työvauhtina voi olla lähes 10 kmh kuten alla olevissa kuvissa ja videossa.

Jankkurointi on paljon kyntöä nopeampaa, eikä haitallista kyntöanturaa jää. Pelto kuohkeutuu koko leveydeltä työsyvyyteen asti ilman että maakerroksia tarvitsee kääntäen sekoittaa. Oikeaoppisen pystypiikin ansiosta maan kantavuus säilyy hyvänä vaikka ajetaan syvemmälle kuin kynnettäessä.

Lapiotestillä voi heti todeta maan kuohkeuden työsyvyyteen asti. Jankkuroitu pelto läpäisee hyvin vettä ja viljelykasvi kasvattaa helposti laajan juuriston.

Kuvasarjan hernetilalla kaikki pellot ajetaan ensin lautasmuokkaimella ja sen jälkeen kaikki jankkuroidaan 40 cm syvyyteen.  Työjälki on riittävän tasainen jotta keväällä siihen voidaan kylvää suoraan. Kuorettuvia maalajeja ei kannata äkeiden kanssa jauhaa hienoksi.

Hernesadot ovat olleet kaksinkertaiset verrattuna jankkuroimattomaan peltoon. Tällä tilalla on hyviä kokemuksia jankkuroinnista on jo 400 ha:n alalta useammalta vuodelta.

Jankkuri käyttökokemuksia Janakkalasta

Alla asiakkaan kirjoittamana jankkurin käyttökokemuksia Janakkalasta.

Jankkurina Evers WBGH-3 hydraulilaukasimella.

Janakkalan kone on myös vuokrattavissa.

Yleisesti mekaaninen kuohkeutus maakerroksia sekoittamatta kyntöanturan alle on hyvä asia, samoin biologinen kuohkeutus paalujuurisilla kasveilla.

Parhaita tuloksia saadaan kun nämä yhdistetään. Janakkalassa biologisena kuohkeuttajana käytetään sinimailasta.

Jukka Peuranpää

Tässä käyttökokemukset:

—————————

Terve!

Lähetänpä sullekin nuo kuvat sinimailaspellon jankkuroinnista.

Pellon maalaji on hiesusavi ja tuolloin kesäkuun alussa tuntui, että saattoi olla jo liiankin kuivaa. Pellon historiassa on toistakymmentä vuotta sokerijuurikasta monokulttuuriviljelynä. Sen jälkeen pari vuotta ohraa, joka osoitti että pellon rakenne on pilalla.

Nyt sinimailasnurmi oli kolmatta vuotta peräkkäin ja silti mailanen kasvoi joten kuten ainoastaan salaojien kohdilla.

Ensin ajoin kasvuston nurin murskalla ja seuraavana päivänä suoritin jankkuroinnin. Joku sanoi jossain keskustelussa että kasvuston pitäisi kasvaa kaksi viikkoa niitosta ennen jankkurointia, mutta nyt tuli kokeiltua tuollaista menetelmää.

Jankkurointimetodina käytin ns. keyline menetelmää, jossa pyritään työskentelemään korkeuskäyrien mukaisesti. Siksi kuvissa jankkurointilinjat ovat kaarevia. Sinänsä lohko oli helpon muotoinen, koska se oli käytännössä rinnepelto, jossa oli vain pieniä korkeuseroja rinteessä. Tuommoinen 5 km/h oli sopiva vetovauhti. Suuremmalla nopeudella alkoi pinnnasta irrota kokkareita. Piikkeinä oli ne leveämmät teräpalat.

Koitin aluksi upottaa sen niin syvälle, mitä jyräpuolen säädöistä sai, mutta veturista loppui pito. Syvyys oli noin 50 cm. Nostin yhden pykälän ylöspäin ja tällöin syvyys oli 40 – 45 cm. Tällä syvyydellä jankkuroin suurimman osan pellosta pl. tuo vajaa puoli hehtaaria joka meni puoleen metriin.

Vetäjänä oli 120 heppanen Fendt, jossa oli paripyörät takana. Tehoa oli riittävästi, mutta paripyöristä huolimatta pidon kanssa oli vaikeuksia kovimmissa kohdissa. Traktori olisi tarvinnut lisää painoa etupäähän, joka olisi auttanut huomattavasti.

Alkuun kuivuus vähän verotti kasvuun lähtöä, mutta kun se sai hiukan vettä, niin silloin mailanen roihahti kasvuun. Kaikista parhaiten mailanen aloitti uuden kasvun juuri tuossa kohdassa, missä jankkurointisyvyys oli sen n. puoli metriä. Jonkin ajan päästä myös muu pelto lähti kasvamaan.

Mailanen ei kertaakaan ollut kasvanut niin suureksi kuin tuon jankkuroinnin jälkeen. Ja nyt kasvusto oli aivan tasaisesti täynnä sinimailasta. Hiukan ehkä yllätyin jankkuroinnin seurauksista, että se todella vaikutti noin paljon. Todennäköisesti pelto ei olisi toipunut ilman syväkuohkeutusta vielä moneen nurmikasvustovuoteen. Harmi vaan ettei tullut otettua kuvia mailaskasvustosta, ennen kuin se sai glyfosaattia niskaansa. Tarkoitus on kylvää lohkolle hybridiruista kynnettyyn maahan, mutta osan jätämme ihan vaan kokeeksi suorakylvetäväksi.

Uusi koe on jo menossa toisella pellolla. Kasvina on myös sinimailanen ja sen kaverina ruokonata. Molemmat syväjuurisia kasveja. Pelto on tarkoitus jankkuroida elokuun puolen välin paikkeilla ja sen jälkeen pyritään olemaan menemättä pellolle ennen ensi kesää. Mitä nyt sitten rikkaruohotilanne kehittyy. Jos mahtuu kehittymään.

t: Henri Valli / Janakkala / Äänekoski

Jankkurointi / luomuviljely / kuvia ja videota pellonpiennarpäiviltä Kouvolasta

Jos kaikki pellot ovat viljalla, sopivan jankkurointiajankohdan osuminen kohdalle voi ottaa aikaa.

Joskus syksyllä puintien jälkeen on sopivia jankkurointikelejä, joskus ei. Syksyllä 2012 oli useimmilla täysi tekeminen saada viljat puitua sateiden välissä. Muihin maanparannustoimiin ei ollut mahdollisuutta.

Kuivana vuotena jankkurointi ei välttämättä tule edes mieleen. Silloin on kuitenkin jankkuroinnille parhaat olosuhteet. Märkinä vuosina taas ei voi jankkuroida mutta jankkuroinnit hyödyt näkyvät parhaiten. Jankkurointia voi varovasti kokeilla myös ennen kylvöä ja myös kylvön jälkeen viljan orailla.

Omissa kokemuksissa hyviä tuloksia on tullut kesäkuun jankkuroinneissa, jolloin maassa on ollut sopivasti kosteutta jolloin työjälki on ollut siistin näköinen. Jos maa on rutikuivaa, jälki muuttuu karkeammaksi ja vetotehon tarve kasvaa. Sama kuin kynnössä, ainakin etelän savilla rutikuiva maa on raskas kyntää.  Tästä on omia kokemuksia lähinnä 90-luvulta. Itse olen viljelyn aloittanut vuonna 2000, niistä kolme ensimmäistä vuotta kyntäen, 2003 oli viimeinen vuosi jolloin kylvettiin muokattuun maahan. Suorakylvöä on tätä kirjoittaessa tehty kymmenen vuotta.

Kaikki viljelijät haluavat, että pelto on kuohkeaa eli viljelykasvit saavat happea, juuret tunkeutuvat hyvin maahan ja kovissa sateissa pellot läpäisevät hyvin vettä. Perinteisissä menetelmissä jankkuroinnilla voidaan lisäkuohkeutusta tehdä kyntö- tai muokkauskerrosta syvemmältä eli noin 35 cm syvyydeltä.

Pitkäaikaisessa suorakylvössä maa muuttuu luonnostaan paremmin vettä läpäiseväksi mutta kehitystä voi myös jouduttaa oikeaoppisella jankkuroinnilla.

Vaikka kynnön satavuotiset perinteet ovat lujassa, maan kuohkeutus voidaan tehdä myös maata kääntämättä eli pystysuunnassa ilman että maakerroksia sekoitetaan.  Omalla tilallani on nyt kymmenen vuoden ajan kerätty orgaanista ainesta eli olkea pintaan. Ei tulisi mieleen upottaa tätä arvokasta multavuuden lisäystä syvyyksiin.

Luomuviljelyssä viljelykiertoon kuuluu typpeä sitovat apilanurmet. Tämän ansiosta hyviä jankkurointikelejä on pitkin kesää. Isompikin porukkaa ehtii yhdellä jankkurilla hoitamaan omat maankuohkeutustarpeet.

Alla on kuva- ja videosarjaa luomuviljelijöiden pellonpiennarpäiviltä Kouvolasta. Esittelyssä oleva jankkuri on viiden tilan yhteiskone jolla kuohkeutetaan apilanurmea. Kuiva kesä näkyy karkeampana työjälkena ja kovempana vetotehon tarpeena. Jankkuri on murtopulttiversio, yleensä Suomeen menee aina hydraulilaukasimella varustettua koneita mutta löytyy Suomesta kivettömiäkin peltoja.

Videolla näkyy kuinka Pikku-Fendtin 115 hv tehot ja painot olivat hyvin kuivissa oloissa ihan maksimikäytössä jankkurin kanssa.

Jankkurin vedettiin myös painavamman ja tehokkaamman Valtran kanssa jolloin jälki oli jo siistimpää ja meno köykäisempää.

Työjälkeä tutkittiin ja vertailtiin perusteellisesti lapiotestein.

Jankkurointi ja jankkuri / kuvasarjaa / kesä 2013

Jankkurin edessä Valtra 151 vakiona 150 – 170 hv, tästä otettu 200 hv, paino noin 6 t.

Pystypiikki näkyy päisteen kuvassa

Kuvassa leikkaava kiekko aika ylhänä

Maa kohoaa kymmenisen senttiä ylöspäin laajalta alueelta.

Normi työsyvyys 35 cm, sormi 40 cm kohdalla

Evers jankkuri Agritechnicassa

Evers Agro on hollantilainen yritys jolle Saksan markkinat ovat tärkein markkina-alue. Vaikka Evers Agro ei ole mikään suuryritys, oli osastolle tuotu paljon koneita. Eversin suomalaisittain kiinnostavin kone on edelleen jankkuri. Vesitalouden toimivuus on Suomessa keskeinen asia ja oikeaoppisella jankkurilla sitä toimivuutta voidaan parantaa tai ongelmia korjata.

Minulla oli Evers Agron edustajan kanssa tunnin tapaaminen jossa käytiin jankkuriasioita läpi. Erilaisia pieniä teknisiä parannuksia oli tullut lisää.

Itselleni jäi päällimmäisenä mieleen vetokuula jonka saa lisävarusteena jokaisen jankkurin kärkipalan perään. Sen avulla jankkuroinnilla saadaan tehokas salaojitusvaikutus kuohkeutuksen ja kyntöanturan rikkomisen lisäksi. Vetokuula on myyräaurasta tuttu mutta jankkurikäytössä työsaavutus voi olla helposti useita kymmeniä hehtaareja esim ennen syysvehnän tai syysöljykasvien kylvöä.

Evers Agron edustaja on nimeltään Dennis van de Boom. Hän on jo tottunut Suomen kävijä. Kesäkuussa 2010 oltiin  jankkurin kanssa tositoimissa Askolassa. Samalla saatiin hyvää videopätkää nettiin. Tänä syksynä käytiin Konefoorumissa Tampereella.

Alla kuvasarjaa Eversin Agritechnican osastolta:

Jankkurin leikkaavan kiekon keskiö oli tehty aikaisempaa vahvemmaksi.

Jyräpyörästöä on kahta materiaalia - metallia ja muovia - keltainen sängelle ja nurmelle - musta muokatulle maalle - maa ei tartu muoviseen niin helposti

Kärkipala on aiempaa vahvempi

Hydraulilaukasinversion esittelypiikki

Vetokuula jankkurin piikin perään

Suorakylväjällä olisi tälle käyttöä. Voisi nopeuttaa olkien maatumista jos ne pilkotaan terävillä kulmilla maata vasten.