Alla asiakkaan kirjoittamana jankkurin käyttökokemuksia Janakkalasta.
Jankkurina Evers WBGH-3 hydraulilaukasimella.
Janakkalan kone on myös vuokrattavissa.
Yleisesti mekaaninen kuohkeutus maakerroksia sekoittamatta kyntöanturan alle on hyvä asia, samoin biologinen kuohkeutus paalujuurisilla kasveilla.
Parhaita tuloksia saadaan kun nämä yhdistetään. Janakkalassa biologisena kuohkeuttajana käytetään sinimailasta.
Jukka Peuranpää
Tässä käyttökokemukset:
—————————
Terve!
Lähetänpä sullekin nuo kuvat sinimailaspellon jankkuroinnista.
Pellon maalaji on hiesusavi ja tuolloin kesäkuun alussa tuntui, että saattoi olla jo liiankin kuivaa. Pellon historiassa on toistakymmentä vuotta sokerijuurikasta monokulttuuriviljelynä. Sen jälkeen pari vuotta ohraa, joka osoitti että pellon rakenne on pilalla.
Nyt sinimailasnurmi oli kolmatta vuotta peräkkäin ja silti mailanen kasvoi joten kuten ainoastaan salaojien kohdilla.
Ensin ajoin kasvuston nurin murskalla ja seuraavana päivänä suoritin jankkuroinnin. Joku sanoi jossain keskustelussa että kasvuston pitäisi kasvaa kaksi viikkoa niitosta ennen jankkurointia, mutta nyt tuli kokeiltua tuollaista menetelmää.
Jankkurointimetodina käytin ns. keyline menetelmää, jossa pyritään työskentelemään korkeuskäyrien mukaisesti. Siksi kuvissa jankkurointilinjat ovat kaarevia. Sinänsä lohko oli helpon muotoinen, koska se oli käytännössä rinnepelto, jossa oli vain pieniä korkeuseroja rinteessä. Tuommoinen 5 km/h oli sopiva vetovauhti. Suuremmalla nopeudella alkoi pinnnasta irrota kokkareita. Piikkeinä oli ne leveämmät teräpalat.
Koitin aluksi upottaa sen niin syvälle, mitä jyräpuolen säädöistä sai, mutta veturista loppui pito. Syvyys oli noin 50 cm. Nostin yhden pykälän ylöspäin ja tällöin syvyys oli 40 – 45 cm. Tällä syvyydellä jankkuroin suurimman osan pellosta pl. tuo vajaa puoli hehtaaria joka meni puoleen metriin.
Vetäjänä oli 120 heppanen Fendt, jossa oli paripyörät takana. Tehoa oli riittävästi, mutta paripyöristä huolimatta pidon kanssa oli vaikeuksia kovimmissa kohdissa. Traktori olisi tarvinnut lisää painoa etupäähän, joka olisi auttanut huomattavasti.
Alkuun kuivuus vähän verotti kasvuun lähtöä, mutta kun se sai hiukan vettä, niin silloin mailanen roihahti kasvuun. Kaikista parhaiten mailanen aloitti uuden kasvun juuri tuossa kohdassa, missä jankkurointisyvyys oli sen n. puoli metriä. Jonkin ajan päästä myös muu pelto lähti kasvamaan.
Mailanen ei kertaakaan ollut kasvanut niin suureksi kuin tuon jankkuroinnin jälkeen. Ja nyt kasvusto oli aivan tasaisesti täynnä sinimailasta. Hiukan ehkä yllätyin jankkuroinnin seurauksista, että se todella vaikutti noin paljon. Todennäköisesti pelto ei olisi toipunut ilman syväkuohkeutusta vielä moneen nurmikasvustovuoteen. Harmi vaan ettei tullut otettua kuvia mailaskasvustosta, ennen kuin se sai glyfosaattia niskaansa. Tarkoitus on kylvää lohkolle hybridiruista kynnettyyn maahan, mutta osan jätämme ihan vaan kokeeksi suorakylvetäväksi.
Uusi koe on jo menossa toisella pellolla. Kasvina on myös sinimailanen ja sen kaverina ruokonata. Molemmat syväjuurisia kasveja. Pelto on tarkoitus jankkuroida elokuun puolen välin paikkeilla ja sen jälkeen pyritään olemaan menemättä pellolle ennen ensi kesää. Mitä nyt sitten rikkaruohotilanne kehittyy. Jos mahtuu kehittymään.
t: Henri Valli / Janakkala / Äänekoski