Brasilian matkoilla ollaan suomalaisten viljelijöiden kanssa kierrelty pelkästään jo olemassa olevilla peltoalueilla. Kokonaan oma lukunsa on Brasilian mahdollinen peltoala joka tulevaisuudessa voidaan ottaa käyttöön. Sitä löytyykin sitten joidenkin arvioiden mukaan satoja miljoonia hehtaareja.
Kyselin näistä Brasilian pinta-aloista Semeaton yhteyshenkilöltäni. Tehtaalla on parasta aikaa lomajakso, joten siellä ei ollut näistä asioista parhaiten perillä olevat henkilöt paikalla, mutta yhteyshenkilöni Jaqueline Doro lähetti minulle muutamia hyviä artikkeleja, jossa Brasilian maataloutta ja peltopinta-aloja käsitellään.
Esimerkiksi The Economist-lehti kirjoitti 26.elokuuta 2011 artikkelin – The Miracle of Cerrado – eli savannin ihme.
Tämän artikkelin mukaan vuodesta 1996 alkaen Brasiliassa on otettu kolmanneksen lisää peltoa viljelyyn lähinnä savannialueelta. Aikaisemmin savannipeltoja on pidetty viljelyyn liian happamina ja ravinneköyhinä mutta uudet viljelymenetelmät ja uudet lajikkeet ovat tehneet savannipeltojen viljelyn mahdolliseksi. Savannipeltoja on mahdollisuus ottaa lisää viljelyyn vielä lähes 100 miljoonaa hehtaaria.
Tammikuun Pellervon Vähätalon palstalla on tästä The Economist lehden jutusta hyvä tiivistelmä joka kannattaa lukea.
The Economist käyttää jutussaan FAO:n taulukkoa johon on laitettu järjestykseen kahdeksan maata joissa on suurin maatalousmaan lisäyspotentiaali. Brasilia on ylivoimainen ykkönen. Sillä on mahdollisuus laajentaa maatalousmaata enemmän kuin kahdella seuraavalla – USA:lla ja Venäjällä – yhteensä. Intia on neljäntenä, lisäysmahdollisuutta 150 miljoonaa hehtaaria. Kiinalla löytyy reservejä 125 miljoonaa hehtaaria ja Australialla, Kanadalla ja Argentiinalla 70 – 80 miljoonaa hehtaaria maata kohti.
Afrikka ei tässä tilastossa näy mutta brasilialaisella osaamisella savanneja voitaisiin ottaa sielläkin nykyaikaisen maatalouden piiriin. Afrikassa on monia ongelmia mutta yksi ilmastollinen ongelma on Brasiliaa huomattavasti pienempi sademäärä.
Jos FAO:n tilastosta kahdeksan maata lasketaan yhteen, saadaan maatalousmaan lisäyspotentiaalia noin 1250 miljoonaa hehtaaria josta 400 miljoonaa on Brasiliassa. Brasilian viranomaisten mukaan maatalousmaan lisäyspotentiaalia on 300 miljoonaa hehtaaria.
Laitoin Brasilian pinta-aloista sähköpostikyselyn Keski-Brasiliaan Mato Grossoon. Siellä toimii maatalouskonsulttina amerikkalainen Kory Melby. Hän on konsultoinnut amerikkalaisia sijoittajia Mato Grosson alueella vuodesta 1995 lähtien. Hän pitää myös maatalousaiheista blogia. Itse sain tästä blogista hyvää paikallista maatalousinfoa ennen ensimmäistä vuoden 2006 Mato Grosson matkaa. Mielenkiintoista on että ensimmäinen maatalousaiheinen blogi, jota olen itse tarkemmin ja pidempään lukenut sattuu olemaan juuri Brasiliassa ja Mato Grossossa.
Blogissa on ei pelkästään yleistä höpinää, vaan tarkka päivittäistä analyysiä Mato Grosson alueen viljelijöiden päivittäisistä työvaiheista. Samoin siellä on tarkkaa analyysiä soijan hintavaihteluista. Itselleni jäi tästä blogista mieleen esimerkiksi, että jos viljelijä munaa soijapellon ruiskutuksen ajoituksessa vuorokaudella, hän voi menettää koko soijasatonsa. Blogista luettuna soijapeltojen ruiskutus vaikutti hyvin tarkalta hommalta. Ehkä perunapeltojen ruiskutus voi olla vastaavaa Suomessa.
Englanninkielentaitoiset voivat tutustua Kory Melbyn blogiin täältä.
Kory laittoi vastauksessaan maatalousmaan lisäyspotentiaalin suhteen vahvasti jäitä hattuun. Suurin osa uudesta maatalousmaasta sopii hänen mukaansa korkeintaan laidunmaaksi. Vain pieni osa voidaan ottaa tehokkaaseen maataloustuotantoon joka hoidetaan nykyaikaisella konekalustolla. Hän heitti tehokkaaseen maataloustuotantoon sopivan lisämaan määräksi vain 10- 15 miljoonaa hehtaaria. Onhan tuokin paljon mutta verrattuna FAO:n taulukoihin ollaan eri kokoluokassa.
Isossa maassa on isot vaihteluvälit. Ei tämä pinta-alakysymys vieläkään selväksi tullut joten sitä täytyy edelleen tutkia.
Cerradon raivaaminen käy tarvittaessa nopeasti. Video siitä kuinka homma sujuu löytyy täältä.