Pariisi osa 7 / Sima näyttely 2013

Se mikä nettiin kirjoitetaan, sinne se myös jää. 

Tulevaa vuoden 2013 Sima-näyttelyä ajatellen kirjoitan vielä muistiin muutamia tulevia vierailijoita helpottavia juttuja.

Siman näyttelyliput voi varata ja tulostaa netistä. Googlettamalla pääsee oikeille sivuille. Ryhmälipun varaamiseen pitää olla vähintään kymmenen henkeä. Sitä pienemmät ryhmän tiedot täytyy syöttää jokainen omalla lippuvarauksella joten se on työläämpää kuin ryhmälipun tilaaminen ryhmälippua tilattaessa jokainen saa kuitenkin oman sisäänpääsylipun.

Edellisen vuoden 2009  Siman matkan jäljiltä omat yhteystietoni olivat järjestäjillä. Sen takia järjestäjiltä onkin tullut sähköpostia pitkin viime syksyä. Liput voi saada ilmaiseksi, jos ne varaa riittävän aikaisin. Varasin meidän ryhmälle lippuja vasta tammikuussa. Ne liput, jotka varasin järjestäjän lähettämän linkin kautta, olivat ilmaisia mutta netistä Siman sivulta ostetut liput maksoivat 20 euroa. Molemmat tuli kokeiltua joten meidän ryhmälle saatiin siten ilmaisia ja 20 euron hintaisia lippuja. Yksi lippu on voimassa kaikkina näyttelypäivinä

Samalla kun tilaa näyttelyliput, voi tilata 30 euron hintaisen näytteilleasettajakirjan. Lisäksi samalle lipulle voi maksaa ruokailun etukäteen. Valittavana oli 19,90 euron  mutta ruokajuomat täytyy maksaa erikseen.  Noutopöytä on Ranskan tyyliin monipuolinen joten nälkäisenä ei tarvitse messuja kiertää. Noutopöytäravintolat on merkitty Self-Service kyltein. Näiden sijainnit kannattaa katsoa etukäteen kartalta. Jos haluaa  

Yhdessä näyttelylipussa on siis merkitty sisäänpääsyt, näytteilleasettajakirja ja ruokailut. Sisäänpääsy luetaan lipun viivakoodilla mutta ruokapisteessä ei ole viivakoodinlukijaa. Ruokapisteiden kassat haluavat kuitenkin lipun mukaansa joten jokaiselle ruokailulle on tulostettava oma lippunsa.  Tätä ei kannata unohtaa, koska muuten ruuhkaisella kassalla alkaa melkoinen ranskankielinen papatus. Tästä tuli itsellekin vähän kokemusta.

Niinkuin aina isoissa näyttelyissä, kannattaa etukäteen katsoa netistä näyttelyalueen karttaa ja itselle kiinnostavia osastoja. Kartta on myös hyvä ottaa mukaan suunnistusavuksi. Simassa sisäänkulun kohdalta sai hyvän näyttelyaluekartan. Jos vain lähtee kulkemaan halleja ilman suunnitelmaa, jää moni itselle kiinnostava osasto kuitenkin katsomatta. Näyttelyalue on niin isoja ettei kaikkea voi käydä läpi. Itselläni jäi tänä vuonna muiden kiireiden vuoksi ennakkovalmistelut tekemättä joten hetkittäin ilmansuunnat olivat hukassa. Kiire on vähän huono tekosyy – aikaa löytyy aina – jos vain niin päättää. Jo pelkästään puolen tunnin ennakkovalmisteluilla isoista kansainvälisistä messuista saa paljon enemmän hyödyllistä irti.

Vuonna 1995 olimme viikkiläisten taloustieteen opiskelijoiden opintomatkalla Italiassa. Matkaohjelmaan osui käynti Bolognan maatalousnäyttelyyn. Näyttely oli myös valtavan kokoinen  ja täynnä erikoisia maatalouskoneita. Italiassa korostuu vielä enemmän hyvä ennakkosuunnittelu. Jos kiertää hallista toiseen viini- ja oliivitarhojen koneita, alkaa pian askel painaa.

Bolognan näyttely on Simaan ja Agritehcnicaan verrattuna vielä paljon eksoottisempi. Keski- ja Etelä-Eurooppalaisista näyttelyistä löytyy aina suomalaisia kiinnostavat peltoviljelykoneet mutta pitää vain tietää missä halleissa ja millä osastoilla ne on.

Pariisi osa 6 / yleistä asiaa Sima näyttelystä

Sima näyttelyssä jaetaan eritasoisia innovaatiopalkintoja. Ykkönen tänä vuonna oli CaseIh:n kehittämä kahden työkoneen synkronointi- ja ohjausjärjestelmä. Siinä ”isäntäkoneesta” esimerkiksi puimurista käsin voidaan ajaa traktoria. Puinnin edetessä tyhjennyspaikka muuttuu jolloin puimurista hytissä istuen siirretään traktori ja peräkärry uuteen tyhjennyspaikkaan. 

Kahden työkoneen yhdistäminen tapahtuu langatonta lähiverkkotekniikkaa hyödyntäen jolloin kahden eri työkoneen verkkolaitteet voidaan yhdistää. Tähän suuntaan mennään. Kohta ei tarvita enää edes kuskia työkoneessa.

Isoin suomalaisen maatalouskoneteollisuuden edustaja Simassa oli isolla ja näyttävällä osastolla tietenkin Valtra.  Tulevaisuuden juttuja oli sielläkin pienen konseptimallin muodossa esillä. Valtran konseptimallina oli sähkökäyttöinen tulevaisuuden traktori nimeltään Ants – muurahainen. 

Kyntöanturan tiivistymisongelma näyttää olevan yleinen ongelma eri puolella Eurooppaa päätellen siitä että erilaisia jankkurivaihtoehtoja oli paljon esillä.  Osa eri jankkurimallien piikeistä näytti olevan hyvin voimakkaasti maata sekoittavia. Sellaista konetta ei kannata ainakaan suomalaisille pelloille viedä koska pellon kantavuus voidaan menettää liian voimakkaalla käsittelyllä. 

Edustamani Evers-jankkuri oli esillä yhdellä koneella ranskalaisen maahantuojan osastolla. Isompi oma osasto Eversillä on ollut Saksassa Agritechnikassa. Hollantilaisena yrityksenä heidän päämarkkina-alueensa on enemmän saksalaisen kulttuuripiirin alueella. Ehkä Suomikin voidaan laskea tähän.

Jankkuriasiaan palataan vielä moneen otteeseen. Ne ovat monen viljelijän kiinnostuksen kohteena myös Suomessa. Itse ajelen seuraavana maanantaina Etelä-Pohjanmaalle  juttelemaan tiivistymisongelmista perunatiloilla. Evers jankkurin brosyyrit on tietenkin kainalossa mukana.

Taisin aikaisemmin mainita että edustamani Magnum olkiharan valmistaja olisi esillä Simassa. En varmistanut asiaa mistään, vaan oletin että he tietenkin ovat siellä, kun olivat edellisessä Sima näyttelyssä kaksi vuotta sitten. Magnumin kavereita ei siellä kuitenkaan näkynyt. Osaston hinta on sen verran korkea, että heillä voi panostus olla enemmän peltoesittelyissä. Sima-näyttelyn pienikin osasto voi maksaa kymmeniä tuhansia euroja, joten  pienen valmistajan täytyy kyllä moneen kertaan punnita missä kannattaa olla esillä.

Semeaton osasto oli ainoita jossa oli vain suorakylvökoneita. Jos tarkkoja ollaan niin kanadalaisella Borgaultilla oli toinen suorakylvökoneosasto, eikä sielläkään ollut suorakylvökonetta, vaan iso pahvinensuorakylvökoneen kuva seinällä.  

Semeaton Ranskan maahantuojalla on suorakylvökoneiden lisäksi valikoimissaan vain puimuriin asennettava piensiemenkylvökone syysrapsin kylvöön. Hänen ei tarvitse edes ajatella muita suorakylväjiä kiinnostavia koneita valikoimiinsa. Ranska on niin iso maa että sieltä löytyvät suoraan valmistajat esimerkiksi suorakylvöön sopiville jankkureille ja olkiharoille. Suomi on sen sijaan niin pieni maa joten on ihan paikallaan että suorakylvön apukoneita tuodaan Suomeen. Näin ainakin itse uskon. Pienten sarjojen erikoiskoneita – kuten suorakylvön apukoneet – ei kannata Suomessa valmistaa. 

Tämä voi herättää Ranskan kyläteillä huomiota

 

Jos on telaketjut, pyörä ei ainakaan luista kyntövaossa

 

Tämä Catti painaa 14 tonnia

Made in Suolahti

Valtran muurahainen - Ants

Itävaltalainen Lindner - Virosta löytyy kuulemma lähimmät

Turkkilainen Armatrac

Kiinalaiset YTO traktorit tulevat

CaseIH AxialFlow - rumpupuimureiden pioneeri

Fendt rumpupuimuri

Rumpupuimuri on kohlinpuimuria lyhyempi - tässä Massikka

Tulevaisuuden voimanlähde - sähköakku jokaiselle renkaalle

Ei tästä oikein peltotöihin ole - piensiementen kylvö vois kuitenkin onnistua

 

Delimbe on Ranskassa suosittu piensiemenkylvökone - Suomeenkin näitä on jo tuotu

Delimbe T24 ja vielä ihan perinteinen polttomoottorimönkijä

Sima Pariisi osa 5 / yleistä asiaa Pariisista

Bonjour!

Tässä muutamia juttuja Pariisista Euroopan pohjoisten takamaiden maajussin eli allekirjoittaneen näkökulmasta. Näitä juttuja voivat hyödyntää vaikka tulevat Sima näyttelyn vieraat.

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, hyvä sijainti Sima näyttelyvieraiden hotellille on Gare du Nord rautatieaseman lähellä. Siitä pääsee junalla kätevästi messuille tai lentokentälle ja monilla metrovaihtoehdoilla keskustan sykkeeseen  tai turistikohteisin.

Meidän hotelli New Hotel Paris oli kahden tähden hotelli suoraan Gare du Nord päärautatieasemaa vastapäätä. Hotelli maksoi yhden hengen huoneessa 85 euroa ja aamupala erikseen 7,5o euroa. Hotellihuone oli pienin missä olen koskaan ollut. Jos se olisi ollut vielä pienempi, ovelta olisi voinnut astua suoraan sänkyyn. Aamupala oli suomalaisille riittävän tuhti. Nettiyhteys oli luvattu mutta se ei toiminut. Toisaalta se oli hyväkin ettei tätä kottaraispönttöä päässyt tuijottamaan joka päivä. Yhden blogikirjoituksen sain lähetettyä messualueen nettiyhteydellä.

Ihan hyvin me siinä hotellissa kuitenkin pärjättiin. Rahalla tietenkin saa lisää mukavuutta. Ihan siinä meidän hotellin vieressä on Hotelli Mercure. Kun varailin hotellia netissä, niin ajattelin että tuonne Mercureen tämä ryhmä majoittuu mutta kun huonehinta olikin 230 euroa / yö niin se piti unohtaa. Sehän oli enemmän kuin meidän lentohinnat.

Päivälippu julkisiin liikennevälineisiin maksaa kymmenen euroa 1 -4 vyöhykeiden välille. Päiväliput oli helpompi ostaa lipunmyynnistä kuin automaatista. Kertalippu maksaa 1,7 euroa joten vähintään kuusi matkaa päivässä pitää tehdä jotta päivälippu tulee halvemmaksi.

Parc de Expositions messualueen RER-junapysäkki on vyöhykkeellä neljä mutta tärkeä on huomata että lentokenttä on vyöhykkeellä viisi. Paluupäivälle täytyy ottaa lippu lentokentälle asti. Meidän ryhmällä oli liput vain nelosvyöhykkeellä joten lentokentälle jäätiin koko ryhmä asemaporttien väliin jumiin. Porttien välissä oli varsinainen ryysis, siinä oli monta muutakin Pariisin kävijää samassa tilanteessa. Omaa hölmöyttä se tietenkin oli, koska joka paikassa oli isoja kuvia, jossa sanottiin että nelosvyöhykkeen lipulla ei pääse lentokentän porteista läpi.  

Paikallinen nuoriso oli keksinyt tästä mahdollisuuden tienesteihin. Ensimmäinen ”zorpas” vingutti kuukausikorttiaan portin lukulaitteen päällä jotta turistit pääsivät portista läpi. Toisella puolella oli sitten bisnespartneri pyytämässä pientä korvausta tästä ystävällisestä eleestä. Pinteestä selvinneet turistit kuten me, antoivat sitten helpottuneina vähän kolikoita kavereille.

Muutaman päivän messureissulla ei paljon ehdi turistikohteita nähdä mutta Eiffel-torni, Riemukaari ja käppäily Champs Elyseellä  kannattaa yrittää sisällyttää ohjelmaan.  Meidän ryhmä ehti kiertää nämä messujen välissä mutta itse jätin ne väliin.  Olen kiertänyt Pariisin turistikohteet aikaisemmin joten siihen uusintaan ei ollut tarvetta.  

Jos haluaa nähdä kuinka pitkät sääret viuhtovat ilmaa komeassa rivissä, iltaosoitteeksi kannattaa valita Moulin Rouge. Kyseessä on maailman kuuluisin kabaree.  Paikka ja tanssiesitys on sen verran hienostunut, että oman rouvankin voi ottaa mukaan tai kotipuolessa voi ainakin kertoa naapurille, että tuli sekin esitys nähtyä.   

Pariisilla on maine tylynä kaupunkina mutta itse en ole tällaista huomannut. Enemmänkin päinvastoin. Kaikkialla on tullut hyvää palvelua ja vielä englannin kielellä. Samoin oli tällä reissulla. Asiaa tietysti vähän auttaa kun alkuun heittelee vähän yksinkertaisia ranskankielisiä kohteliaisuuksia.  Bonjouria ja merciitä hokee vaan joka välissä niin asiat luistavat.  Meidän reissuilla on myös ollut enemmänkin sellaista hyvin käyttäytyvää herrasmiesisäntä tyyppistä porukkaa joten hyvä palvelu kuuluu vähän niinkuin asiaan.  

Ensimmäisenä aamuna pyyhkäistiin vähän messupysäkistä ohi. Metroasemalla oli työmaa joten takaisinpäin oli vähän vaikeuksia löytää mutta eräs ranskalainen rouva auttoi meidät hyvin pontevasti oikealle reitille. Rouvan puheen kääntäminen oli mahdotonta mutta kädet viuhtoivat ilmaa sen verran tehokkaasti että olisi ollut noloa eksyä taas väärälle raiteelle. 

Maanviljelijät tämänkin Pariisin suurkaupungin asukkaat ruokkivat joten on hyvä että tullaan toimeen. Asukkaita täällä on yli pari miljoonaa ja koko suurkaupunkialue mukaan luettuna yli 11 miljoonaa. On siinä vehnälle ja vähän muullekin maataloustuotteelle markkinaa. Puolen metrin mittainen patonki näytti olevan monella kainalossa.

Yleisesti ottaen Ranska on mainio maa ja Pariisi on hieno kaupunki. Ranskalaiset ovat elämän nautiskelijoita jotka pitävät hyvästä ruuasta. Ruuantuottajia eli maanviljelijöitä ranskalaiset arvostavat tietenkin hyvin korkealle.  Se on sivistyneen kansan merkki.

Merci!

Eiffel

Sima Pariisi osa 4 / Berthoud ruiskut

 

Berthoudin ruiskuosastolla oli paljon uutta asiaa joten ruiskuasiat ottivat ison osan omasta näyttelykierroksestani. 

Yleisesti ottaen Berthoudin tuotekehityspuoli vaikuttaa hyvin tehokkaalta. Uusia malleja tulee koko ajan lisää ja muu teknologiapuolikin menee koko ajan kovaa vauhtia eteenpäin. Tätä vauhtia kymmenen vuoden päästä peltojen ruiskutus tapahtuu automaattisesti. Ehkä ruisku tunnistaa jopa sopivan ruiskutuskelinkin ja lähtee itsenäisesti töihin.

Berthoudin tyyliin uusilla malleilla on aina joku sanallinen nimi. Hinattavissa uusimmat nimet ovat Tenor ja Tracker. Vanhempia hinattavien mallinimiä ovat Primer, Racer, Major ja Maxxor. Hyvin keksittyjä nimiä jotka jäävät helposti mieleen. Enpä olisi itse parempia keksinyt. Berhoudin markkinointiosastolla on selvästikin joku taitava sananikkari hommissa.

Berthoudin puomimallisto oli selkeytynyt viljelijöiden toiveiden mukaiseksi.

Nostolaitemalli Elyten tärkein puomisto yli 20-metristen kokoluokasta on nimeltään Ulys ja 15 – 18 metrin luokassa nimi on Multis. Traktorin sivuille taittuvat puomistot kuten Axiale- ja RLD-puomistot sopivat hyvin hinattaviin Tracker ja Tenor-malleihin mutta nostolaiteruiskuihin paras ratkaisu on ruiskun taakse taittuva puomisto.  Jos esimerkiksi ruiskuttaa nestemäistä lannoitetta peltoon ja taittaa sen jälkeen puomiston nippuun, niin kukaan viljelijä ei halua, että nestemäistä lannoitetta tipottelee traktorin päälle niin kuin traktorin sivuille taittuvissa puomeissa voi käydä.  

Nostolaiteruisku taakse taittuvalla puomilla on myös helpompi ( edullisempi ) rahdata rekalla Ranskasta Suomeen.

Ranskassa tuotettin viime vuonna noin 38 miljoonaa  ja Saksassa 24 miljoonaa tonnia vehnää. Ranskalaiset peltopinta-alat ja maatilat ovat huomattavasti isompia kuin saksalaiset. Ainakin Pariisi – Lyon väli on lentokoneesta katsottuna pelkkää tasaista postimerkin muotoista lohkoa. 

Berthoudin ruiskujen tärkein vientimarkkina on Iso-Britannia. Siellä tilat ovat liikemiesmäisesti johdettuja suurtiloja vaikka maan kokonaisviljelyala on Ranskaa ja Saksaa pienempi. Vehnää tuotettiin Iso-Britanniassa viime vuonna 15 miljonaa tonnia. Suomen vehnän tuotantomäärä on tästä lonkalta heitettynä 0,8 miljoonaa tonnia.

Koko maatalouden osalta Ranska on EU-27 maiden suurin maatalousmaa. Isot pinta-alat näkyvät ruiskujen ominaisuuksissa. Berthoudissa on painotettu ruiskun kestävyyteen liittyviä ominaisuuksia. Esimerkki tästä on Berthoudin on mäntäpumppu tai isojen hinattavien turbiinipumppu. Mäntäkalvopumppuja käytetään vain pienemmissä  ja edullisemmissa malleissa.

Jos viljelypinta-alaa on vaikkapa 300 hehtaaria ja ruiskutuksia tehdään viisi kertaa kaudessa, niin seitsemäntenä vuotena tulee ruiskulla jo 10 000 hehtaaria täyteen. Kestävyydellä on silloin suurempi merkitys kuin vaikkapa Saksassa jossa ruiskutetaan pienempiä aloja ja lohkoja. Saksassa ruiskujen ominaisuuksissa painopiste on enemmän pienessä näppärässä ohjainboxissa olevassa teknologiassa. Esimerkki Berthoudin vahvuudesta on Ulys puomisto. 

Siltä osin saksalainen ruisku on Suomessa vahvoilla mutta Berthoudin osastolla näkyi selvästi että Saksan markkinoiden ilmansuuntaan ollaan panostamassa vahvasti.  Tämähän sopii tietysti hyvin myös Suomeen. Esimerkki tästä on Berthoudin Axiale ja Ulys puomistoihin lisävarusteena saatava Norac Systemin Distance Control toiminto. Toiminnossa puomisto pitää vakiokorkeuden  pellon muotoja seuraten. Berthoudin Distance Control on kanadalaisten tekemä ratkaisu. Linkki kanadailsen valmistajan sivulle löytyy täältä

Jos tällä hetkellä surffaa ison konevälittäjän AgriAffairesin sivuilla Ranskassa niin löytää 1350 hinattavaa ruiskua myynnissä. Niistä 229 on Berthoudeja ja 28 Amazoneja eli vain joka kymmenes on Amazone. Isot ranskalaiset tilat suosivat Berthoudin ruiskuja. Jos ajattelee niin, että maailman merkittävimmät ruiskut ovat sattuneet osumaan suomalaisten keskusliikkeiden valikoimiin, niin silloin näkökulma on vähän pielessä.

Koko maailman mitassa maailman suurin ruiskutehdas löytyy Brasiliasta ja on nimeltään Jacto. Jacton ajettavia ruiskuja on ollut useilla suomalaisten käymillä tiloilla Brasiliassa. Linkki Jacton sivuille löytyy täältä

Jos laittaisin tiukkaan ammattikäyttöön täydellisen nostolaiteruiskun, niin se voisi olla seuraavanlainen:

Berthoud Elyte

– 1600 litraa säiliö

– DP Tronic tai EC Tronic ruiskutustietokone

– GPS ajo-opastin ja lohkojen sulkuautomatiikka

– Ulys puomisto

– 9 lohkoa

– Norac Distance Control – automaattinen korkeussäätö

 – Tandem 1 700 litraa etusäiliö

 

Berthoud Elyten veroton hinta pihalle toimitettuna näillä varusteilla olisi yli 30 000 euroa. Ruisku voidaan käydä katsomassa paikan päällä Bellevillen tehtaalla Lyonin lähellä.

 

ALLA KUVASARJAA BERTHOUDIN OSASTOLTA

Ulys puomisto

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ulys puomisto on markkinoiden vakain. Siinä on myös monipuoliset taitto-ominaisuudet.

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusi keskikokoinen hinattava Tracker

 

 

 

 

 

 

 

 

Iso hinattava Tenor

 

Tandem 1000 l etusäiliö

 

 

 

 

 

 

 

 

Tandem esite

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tandem tilavuudet 700 - 1000 - 1700 litraa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

DP Tronic ohjainboxi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uutuus - täydellisesti varustettu EC Tronic ohjainboxi Joystick ohjaimella

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Demoesitys - automaattinen puomiston korkeussäätö, valmistaja Norac System

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Berthoud Force - edullinen nostolaiteruisku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puomiston SEH-ominaisuus - puomiston hallinta traktorin hydrauliikalla

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puomiston GV ED ominaisuus - puomiston hallinta sähköisesti

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Berthoud osastoa

Sima Pariisi osa 3 / Semeato suorakylvökoneet

Maanantai oli meidän vierailuryhmän ensimmäinen päivä. Suunnistin itse ensimmäisenä Semeaton osastolle halliin numero kolme. Muu ryhmä kiertelemään messualuetta kukin tahoilleen.

Semeaton osastolla oli viisi Semeaton suorakylvökonetta. Koneet  oli Semeato TDNG 520, Semeato TDNG 300E, Semeato SHM 11/13, Semeato SPE  ja uusi pneumaattinen 3-metrinen malli  Semeato TD Tron.  Pneumaattinen kone on sama, joka nähtiin jo Brasilian vierailulla viime vuoden lopulla.

Osasto on Ranskan maahantuojan Alfred Gässler Sarl organisoima. Semeaton esittelijät ovat Alfredin asiakkaita eli ranskalaisia Semeato-viljelijöitä. Näistä viljelijöistä kukaan ei puhunut muuta kuin ranskaa. Ranskan maahantuoja Alfred puhuu ranskaa ja saksaa mutta ei englantia. Lisäksi osastolla oli Brasiliasta Semeaton toimitusjohtaja Marcelo Rossato ja ranskalainen Stephane Chouen.

Stephane työskentelee suoraan Semeatolle tehtävänään hoitaa Semeaton Euroopan asioita. Hän puhuu hyvin englantia joten me tulemme hyvin juttuun keskenämme. Vuosi sitten toukokuussa kylvöjen aikaan Stephane kävi Suomessa joten hän tuntee myös Suomen kuviot hyvin. Ehdittiin silloin käydä Stephanen kanssa muutamalla suomalaisella tilallakin joten jokunen suomalainen Semeato-viljelijä tuntee myös Stephanen. Stephanen sedän maatilalla Ranskassa olen käynyt vierailulla useamman kerran. Yhden kerran mukana on ollut suomalainen viljelijäryhmä.

Semeaton toimitusjohtaja Marcelo Rossato puhuu hyvää englantia mutta ei ollenkaan ranskaa. Siinä on se hyvä puoli, että messuilla muuten kiireisellä miehellä on silloin hyvin aikaa jutella vaikkapa Suomen maahantuojan kanssa, koska Siman messuosastolla suurin osa vieraista on tietenkin ranskalaisia viljelijöitä. Kansainvälisen näyttelyn osastolle voi kuitenkin tulla vieraita melkein mistä päin maailmaa hyvänsä. Itse annoin esimerkiksi pientä haastattelua ruotsalaiselle maatalouslehdelle jonka toimittaja kyseli suomalaisista suorakylvökokemuksista.  

Semeaton osastolla kävi myös eräs tunnettu suomalainen härkäpapupioneeri. Nummi-Pusulan miehellä ja Semeaton tj:llä riitti juttua pneumaattisista kylvökoneista. 

Semeaton pneumaattisessa koneessa on pelkkä siemensäiliö, joten tämä malli ei ole vielä Suomeen, mutta seuraavaksi on tulossa lannoitesäiliömalli, jota voi jo ajatella Suomen markkinoille. Myös leveämpiä malleja on tulossa mutta kolmimetrisellä aloitetaan.

Yleisesti ottaen Semeaton osasto oli messuilla ainoita jossa oli pelkästään suorakylvökoneita. Oli siellä tietenkin muitakin suorakylvökoneena markkinoituja merkkejä edustettuna mutta yleensä niillä osastoilla oli aina mukana myös erilaisia maata muokkaavia koneita.

Lisää messuista seuraavissa blogeissa.