Illanistujaiset

22.12.2010

Suomen Suorakylvö Oy järjestää vapaamuotoisen illanistujaistilaisuuden kaikille asiakkailleen.

Tervetulleita ovat kaikki Suomen  Suorakylvö Oy:n asiakkaat ja kaikki Brasilian ja Ranskan suorakylvömatkoilla 2005 – 2010 olleet.  Muut perheenjäsenet ja lapset ovat tervetulleita. Kaveriksi voi myös ottaa vaikkapa naapurin isännän tai emännän.

Tilaisuus on alustavan suunnitelman mukaan lauantaina 12. maaliskuuta Hyvinkäällä.

Yöpymismahdollisuus Hotellissa.

Yksityiskohdat tarkentuvat myöhemmin.

Vuoden alussa tilaisuudesta lähetetään ensin alustava tekstiviestikysely ja myöhemmin kutsu.   

Blogiin tulee lisäinfoa.


Brasilian suorakylvömatkat – tulevaisuuden visiot

18.12.2010

 

Brasilian suorakylvömatkoja järjestetään tulevaisuudessa Suomen osalta asiakasmatkoina vain Semeato-viljelijöille tai Suomen Suorakylvö Oy:n asiakkaille. Tähän asti suorakylvömatka on ollut avoin kaikille suomalaisille viljelijöille.

Brasilian matkasta kiinnostuneiden kannattaa edelleen ottaa yhteyttä mutta kuitenkin hyvissä ajoin. Ison tehtaan vieraana pääsee maahan tutustumaan aivan toisella tavalla kuin omin päin tavallisena turistina.

Matkat ovat olleet Semeaton sponsoroinnin ansiosta edullisia. Tämä on ollut osa Semeaton Pohjois-Euroopan markkinoiden avausstrategiaa.  Tämä on toiminut hyvin. Brasilialainen Semeato on tunnettu suorakylvökonemerkki Suomessa ja saavuttanut vakiintuneen aseman.

Semeaton tunnettuus on tullut tietenkin lähinnä muista tekijöistä, matkat nyt ovat olleet vain pienenä lisähöysteenä mukana. Semeato-viljelijöistäkin vain pieni osa on käynyt Brasilian tehtailla.

Kolme isoa juttusarjaa suomalaisissa maatalouden ammattilehdissä on kuitenkin tehnyt oman osansa tunnettuuden luomisessa. Ehkä Suomen Suorakylvö Oy:n kotisivujen kuva- ja videojutuilla on ollut oma osansa. Näillä sivuistoilla on hyvin kävijöitä. Sivuston laskuri näyttää lukumäärän mutta huomaan sen hyvin myös maatalousmessuilla. Kun olen puheissa viljelijöiden kanssa, moni sanoo lukevansa Suomen Suorakylvö Oy:n kotisivuja. 

Seuraavana tavoitteena on laajentaa Semeaton markkinoita muihin Pohjoismaihin ja Baltian maihin. Suomen Suorakylvö Oy organisoi tätä mutta toisen osakeyhtiön nimissä. Suorakylvömatkat ovat tässä suunnitelmassa pienellä osalla mukana.

Tavoitteena on löytää maanviljelijöitä Brasilian suorakylvömatkoille lähtijöiksi Ruotsista, Norjasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta.  Näissä maissa matka on taas kaikille viljelijöille avoin. Journalisteja näistä maista pyydetään mukaan ja matkablogi on jo itsestäänselvyys. 

Matkablogia on jo harjoiteltu viime reissulla. Päivän tapahtumat pitäisi olla jo illalla videon muodossa kaikkien blogin lukijoiden katsottavissa. Reaaliaikaiseen suuntaan siis mennään. Eilisen päivän tapahtumat ovat jo vähän vanhoja. Tosin matkablogin lukeminen pitäisi olla vielä vuosienkin päästä mielenkiintoista. Jos ei muuten niin voi verrata nykypäivän tilannetta muutaman vuoden takaisiin.  

Meillä täällä Euroopassa on paljon pieniä valtioita jo pelkästään Pohjois-Euroopassa. Jokaisessa puhutaan omaa kieltään. Siitä tuleekin haastetta, jos seuraavalla matkalla on lähtijöitä useista eri maista. Ainoa vaihtoehto on se että suorakylvömatkojen käyttökieli on englanti.  

Viidellä ensimmäisellä matkalla matkapäätös on lyöty lukkoon ennen kuin lähtijöistä on ollut tietoa. Brasilian lennot on varattu kymmenisen kuukautta etukäteen. Jatkossa lentoliput varataan vasta sen jälkeen, jos lähtijöitä on vähintään 15.  Tämä taas edellyttää että matkallelähtijät pitäisi olla selvillä jo kymmenen kuukautta etukäteen. Oma haasteensa siinäkin.

Aika näyttää, toteutuuko yhteispohjoismainen  suorakylvömatka Brasiliaan. Mielenkiintoiselta se kuulostaa.


Brasilian suorakylvömatkat 2005 – 2010 yhteenveto

12.12.2010

Suomen Suorakylvö Oy on järjestänyt viisi ammattimatkaa Brasiliaan vuosien 2005 ja 2010 välillä. Vuonna 2009 matkaa ei järjestetty.

Brasilialainen suorakylvökonevalmistaja Semeato on sponsoroinut matkoja joten ne ovat olleet lähtijöille hyvin edullisia ammattimatkoja. Semeato on maksanut hotellin, ruokailun ja linja-auton Passo Fundon kaupungissa.  Passo Fundon jälkeen olemme aina ajaneet Ponta Grossan suuntaan. Passo Fundon jälkeiset kulut ovat menneet matkalaisten omasta pussista. Vuoden 2005 matka oli kaikkein edullisin koska lentohinta oli silloin nykyistä alhaisempi.  

Viidellä matkalla on ollut yhteensä tasan 100 kävijää, keskimäärin 20 matkaa kohden. Näistä sadasta kävijästä 20 on ollut naisia, eli isäntä/emäntä pariskuntia on ollut mukana 20. Kun huomioidaan kolme matkalla mukana ollutta toimittajaa, allekirjoittanut matkanjohtajana ja muutamat useammalla matkalla olleet, saadaan kokonaissaldoksi vierailijat noin 70:ltä suomalaiselta tilalta.

Näistä tiloista viidellätoista on tällä hetkellä Semeaton suorakylvökone eli noin 20 %:lla tiloista. Määrä tulee vielä lisääntymään, koska tälläkin hetkellä on useita matkalla olleita, jotka vain odottavat sopivaa hetkeä investointipäätöksen tekemiseen. 

Suorakylvömatkoilla on ollut mukana toimittajat maatalouden ammattilehdistä Pellervosta vuonna 2005, Koneviestistä vuonna 2006 ja Käytännön Maamiehestä vuonna 2007. Matkoista kirjoitettiin pitkät artikkelit näihin lehtiin joten jutut ovat olleet kaikkien suomalaisten viljelijöiden luettavissa.

Matkoilla on ollut kaksi pääohjelmavaihtoehtoa. Kolmella matkalla matkan loppu on huipentunut vieraillun Iguassun putouksilla ja kahdella  matkalla on lopuksi menty Keski-Brasiliaan legendaariseen Mato Grosson osavaltioon.

Iguassun putous on maailman toisiksi suurin vesiputous ja ehdolla yhdeksi modernin maailman seitsemästä luonnon ihmeestä. Hurjavauhtinen veneajelu putouksen alla jää varmasti kaikkien matkalaisten mieleen loppuiäksi.  Vuoden 2005 putousajelusta on pieni videopätkä todisteena Suomen Suorakylvö Oy:n kotisivuilla. Vuoden 2010 putousajeluvideon editointi on parasta aikaa työn alla. Vuodelta 2008 on myös video, mutta kameran linssi oli niin täynnä vesipisaroita, ettei siitä oikein saanut laadukasta pätkää nettiin julkaistavaksi. 

Mato Grosso on osavaltio jossa sijaitsee Brasilian jättiläistilat. Esimerkiksi Ferrarin perhe omistaa siellä yli 40 000 hehtaarin maatilan. Tilalla olemme käyneet pari kertaa. Ferrarin isäntä on järjestänyt meille mm. lentoruiskutusnäytöksen vuonna 2007. Tästä on video muistona SSK:n sivuilla kohdassa videot tai suorakylvömatkat.

 Oma suurin matkanjohdollinen munaukseni sattui vuonna 2007 Curitibassa. Silloin oli jo kaksi tehtyä matkaa takana ilman mitään ongelmia, joten tietenkin sitä tulee enemmän huolettomaksi, ja esimerkiksi tarkat lentojen vaihdot voivat jäädä tarkistamatta. Näin kävi Curitibassa.

Olimme tulleet Ponta Grossasta Curitibaan yöksi.  Sieltä oli tarkoitus jatkaa lentäen Cuiabaan ja sieltä edelleen linja-autolla 400 km keskelle Mato Grossoa. Ennen aamupalaa yksi matkalaisista kysyi minulta, että olenko sattunut vilkaisemaan lentolippua. No en ollut katsonut. Sillä hetkellä minulle selvisi että lipun mukainen Cuiaban lento oli lähtenyt edellisenä aamuna. Tämän matkalaisen huonetoveri oli aamulla tarkkana miehenä tarkistanut lipun ja huomannut että olemme päivän myöhässä. Olin kuulemma sillä hetkellä  mennyt hieman vaikean näköiseksi. Näin varmasti olikin. Muistan tuon hetken varmaan vielä vanhana ukkonakin.

Jonkun sekunnin kuluttua aivot alkoivat toimia ja etsin meidän brasilialaisen matkanjohtajanTiagon käsiini ja kerroin mikä oli tilanne.  Tiago yritti heti soittaa lentokentälle mutta ei saanut yhteyttä.  Sen jälkeen Tiago ja minä otimme taksin ja lähdimme hyvin vauhdikkaasti lentokentälle. Sanoin ensin muulle ryhmälle että me menemme Tiagon kanssa lentokentälle etukäteen vähän ”järjestelemään” asioita. Muun ryhmän oli tarkoitus tulla lentokentälle aivan normaalin aikataulun mukaan. En puhunut heille  tästä vuorokauden ”myöhästymisestä” mitään.

Lentokentällä selvisi, että meillä on loistava onni matkassa. Tämän päivän Cuiaban lennolla oli tilaa koko ryhmälle, eikä brasilialaiselle lentoyhtiölle ollut mikään ongelma järjestää meitä mukaan. Tiago oli selvittänyt asian lentoyhtiön kanssa. Minä huokaisin syvään helpotuksesta.  En edes halua ajatella, mitä olisi maksanut, jos tämä lento ei olisi järjestynyt.   

Loput ryhmästä tuli kentälle varsinaisen aikataulun mukaisesti. Kukaan heistä ei huomannut mitään erikoista vaikka lentokentällä pyöriteltiin lippuja käsissä moneen otteeseen ja vaikka meidät ohjattiin lentokoneeseen vähän omia reittejä poikkeusjärjestelyin. 

Tästä munauksesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä eikä muu ryhmä vieläkään ennen tätä blogia tiedä tästä tapauksesta. Ainoastaan nämä kaksi viljelijää tuntevat koko tapauksen. Ovat kuulemma muistelleet tapausta moneen otteeseen jälkeenpäin.  

Muita suurempia matkanjohdollisia kommelluksia näillä reissuilla ei ole sattunut, paitsi yksi tapaus, jossa vein ryhmän Sao Paolossa väärälle kentälle. Siitä olen kirjoittanut vuoden 2010 matkablogissa.

Varsinaisista Brasilian suorakylvöasioista tulen kirjoittamaan tässä blogissa myöhemmin vielä moneen kertaan.

Seuraavaksi kirjoitan suorakylvömatkojen tulevaisuuden suunnitelmista.


Brasilian suorakylvömatka 2010 osa 15 Yhteenveto

10.12.2010

Tämä oli itselleni kahdeksas suorakylvömatka Brasiliaan. Viljelijäryhmän kanssa tämä oli viides reissu, loput kolme ovat olleet omia käyntejä Semeaton tehtailla. Ensimmäinen oma matka oli heinäkuun lopulla 2003, seuraava 2005 maaliskuussa ja kolmas kesäkuussa 2007. 

Niille, jotka ovat ensimmäistä kertaa, jää eri asioita mieleen kuin enemmän matkustaneelle.  Matkalaisille oli monille jäänyt päällimmäiseksi mieleen brasilialaisten ystävällisyys.  Se on heille tyypillistä. Jos menee mihin tahansa kauppaan, myyjä tulee heti kysymään, kuinka voisin olla avuksi.  Kaikin muinkin tavoin ystävällisyys tulee heti esille.

Ensimmäinen esimerkki saatiin tästä jo menomatkalla Sao Paolon kotimaisella lentokentällä. Tästä kirjoitin jo aiemmin. Tämä on siis se lentokenttä, jonne meidän ei pitänyt mennä, mutta siellä kuitenkin oltiin kun en ollut varmistanut sisämaan lennon lähtökenttää. Brasilialaisen lentoyhtiön pirteä naisvirkailija otti heti asiakseen huolehtia, että ehdimme varmasti ajoissa takaisin oikealle kentälle.  Hyvin ehdittiin ja Sao Paolokin tuli katsottua toisesta linja-auton kulmasta.

Asioin työn eri eurooppalaisten yritysten kanssa mutta edelleen brassien nopeus ja palvelutehokkuus on ihan omaa luokkaansa. Monesti onki n huono omatunto kun ei itse yrittäjänä pysty samaan Brasilian tasoon vaikka kuinka haluaisi. Tavoitteena brasilialainen tyyli on kuitenkin oltava eli välitön vastaaminen kaikkiin yritykselle tulleisiin kyselyihin yms.…

Peltohehtaarin hinta on asia joka kiinnostaa kaikkia maanviljelijöitä. Olen kysynyt hehtaarin hinnan joka kerran kun olen Brasiliassa käynyt. Alkuvuosina vastaus oli aina sama 5000 dollaria. Vuonna 2008 kysyin myös hinnan, mutta vain ohimennen. Vastaus kuulosti jo silloin kovalta hinnalta mutta en varmistanut tai kysynyt asiaa uudelleen sen enempää. Muistelen luulleeni, että nyt kysymys ymmärrettiin väärin tai että siinä oli jotain valuuttakurssien sekaannuksia.  

Tällä kertaa kysyin asiaa kolmeen kertaan ennen kuin uskoin että 25 000 euroa hehtaarilta oli heidän antama vastaus. Palaan Brasilian peltohehtaarin hintaan omassa blogikirjoituksessa myöhemmin, koska se on kiinnostavaa, ja jäi myös itselleni tältä reissulta mieleen.

Olen ottanut tavaksi lukea tai ainakin ottaa mukaan ennen Brasilian matkoja Finpro:n maaraportin. Siinä on kattavasti arvioitu Brasilian taloutta ja yhteiskuntaa. Raportteja päivitetään pari kertaa vuodessa joten tiedot ovat tuoreet. Viimeisin raportti on päivitetty kesäkuussa 2010. Tälle reissulle se jäi tulostamatta mukaan.  Viime hetken päätös aloittaa blogin pitäminen reissusta sekoitti pasmat ja jotain jäi sitten tekemättä.  Brasilian maaraporttiin palataan myöhemmin.

Päätöksen ammattiaiheisen blogin perustamisesta olin tehnyt jo aikoja sitten, mutta juuri ennen matkaa päätinkin aloittaa sen tästä matkasta.  Matkanjohtajana on paljon kaikkia asioita hoidettavana mutta ei minulla ollut juuri vaikeuksia päivittää blogia matkan aikana. Yöunet voivat tosin jäädä vähiin ja joitain nopeasti suoraan vauhdissa tehtyjä ja ladattuja kirjoituksia ja videoita on vähän nolo itse katsoa jälkeenpäin. Siinä ei juuri tarkistuksia ehdi tekemään.

Kirjoittaminen sujui hyvin vaikka nopeasti kirjoitetun tekstin taso on se mikä se on.  Tunnelmat tulevat kuitenkin parin tunnin – parin vuorokauden viiveellä, joten on se parempi kuin kirjoittaa juttuja matkan jälkeen. 

Videointi onkin sitten vähän vaikeampaa. Jos matkanjohtajana haastattelee isäntiä, kääntää puhetta ja samanaikaisesti kuvaa toisella kädellä matkavideota, niin onhan se vähän omituista ja videon laatukin jää huonoksi.  Haluan kuvata videot itse koska myös matkalaiset haluavat tietenkin ensisijaisesti kuulla mitä isännillä on sanottavaa, eikä touhuta jonkun toisen videokameran kanssa.

Paikallisten viljelijöiden haastatteleminen on aina hyvin mielenkiintoista. Paljon oli kysymyksiä, mitkä jäävät ajan puutteen vuoksi esittämättä.  Nytkin olisi tehnyt mieli kysyä esim. kuinka paikalliset viljakaupan markkinat toimivat ja myös kommentteja GMO-lajikkeista olisi ollut kiinnostavaa kuulla.

Yhtenä yönä editoin videoita onnistuneesti mutta niiden siirtäminen blogiin ei onnistunut millään. Kello kolme yöllä annoin periksi ja kävin nukkumaan. Parin tunnin kuluttua klo 5 heräsin puheluun Suomesta. Kahdeksanvuotias tytär oli nukkunut pommiin ja myöhästynyt koulutaksista ja paniikki oli sen mukainen.  No tämä kuitenkin järjestyi ilman ongelmia. 

Seuraava yö meni samoissa merkeissä mutta puhelin soi klo 5.30. Soittaja kyseli yhdestä vaihtokoneesta. No se sopi tietenkin vallan mainiosti varsinkin kun jotkut vaihtokoneet ovat varsin hitaita myydä. Puhelun jälkeen otin kylmän suihkun ja kirjoitin yöllä kesken jääneen blogin loppuun.  Sitten aamupala ja kahdeksalta lähdettiin linja-autolla seuraavan kohteeseen.

Iltaohjelman videoiminen ja lauantain turismiosuuden kuvaaminen on helppoa kun ei tarvitse kääntää tai haastatella. Näitä videoita voi tehdä nopeasti paljon. Päivällä ammattikohteissa on helpompi ottaa vain digikuvia.

Soijapellon reunalla videoitu viljelijähaastattelu olisi muutenkin vähän tylsää katsottavaa. Varsinkin kun paikalliset viljelijät puhuvat portugalia joka käännetään sitten englanniksi ja siitä vielä suomeksi. Joskus voi käydä hyvä tuuri ja koneita saa kuvattua käytännön peltotöissä.  Tämä olisikin parasta mahdollista materiaalia matkavideoiden tekemiseen.

Runsaan iltaohjelmakuvauksen vuoksi videoiden osalta matkakertomuksesta jää kuva että reissussa on lähinnä kuvattu tanssityttöjä.  No tätä viihdeohjelmaa on parina iltana, muuten käydään koko ryhmän kanssa vain syömässä paikalliseen tapaan iltayhdeksän aikoihin.  Ruokaillessa meneekin jo ilta pitkälle ennen kuin päästään nukkumaan.

Videoita on myös vähän nolo itse katsoa jälkeenpäin. Kuvauksen laatu on heikkoa amatöörisarjaa.  Joku pick-upin päällä kuvattu ankarasti tärisevä videon pätkä on tästä hyvä esimerkki.  Videokuvauksessa riittää vielä kehitettävää mutta siihen on muutenkin tarkoitus panostaa.

Blogi on perustettu 25.11. Parin viikon aikana kävijöitä on ollut yli tuhat. Vilkkain päivä on toistaiseksi ollut 2. joulukuuta, 154 kävijää.

Editoituja matkavideoita tulee vielä pikkuhiljaa lisää.

Seuraavassa blogissa yhteenveto Brasilian suorakylvömatkoista 2005-2010.


Brasilian suorakylvömatka 2010 osa 14

7.12.2010

Kirjoitettu Tuusulan Jokelassa.

Tulin kotiin Brasilian reissulta puolen yön aikaan.

Itselleni oli helppo tulla Helsinki-Vantaalta 35 km kotiin mutta suurin osa matkalaisista lähti ajamaan autoillaan eri puolille Suomea. Kauimmainen matkalainen lähti ajamaan Etelä-Pohjanmaalle ja kertoi menevänsä vielä aamuksi töihin. Jotkut pitkänmatkalaiset jäivät pääkaupunkiseudulle yöksi.

Siitä kun sunnuntaina klo 12.00 aloitimme kotiinpaluun Iguassun kentältä, kului itseltäni yhteensä 32 tuntia ennen kuin olin kotona. Pitkänmatkalaisilta kului vieläkin enemmän.

Aikaero Suomen ja Brasilian välillä on 4 tuntia. Vaikka kotiin tulin puolen yön paikkeilla, oma biologinen kello oli vielä Brasilian rytmissä eli vasta klo 20.00 illalla. 

Nukuin Sao Paolo – Pariisi lennoilla hyvin. Kotona Suomessa menin nukkumaan klo 2 yöllä ja heräsin yhdeksältä.  Normaalirytmiin pääsee helposti yhdellä pidemmällä seitsemän tunnin yöunella.

Yöllä ehdin vilkaista Koneviestin suorakylvökokeen tulokset. Semeato oli tuttuun tyyliin kärkisijoilla selvällä erolla kyntölohkoon verrattuna.

Semeaton suorakylvöruudulta puitiin myllykelpoista Marple-kevätvehnää 5 200 kg/ha. Kyntölohkolta tuli 4 600 kg/ha, kultivointi- ja lautasmuokkainlohkolta 4 400 kg /ha.

Aamulla tuli ensimmäiseksi soitto ajo-opastimista joten normaalikuviot lähtivät heti pyörimään.

Suomessa onkin ihan oikea talvi. Lunta on tullut viikon aikana reilusti lisää ainakin täällä Tuusulan paikkeilla. Lumiurakoitsijat ovat paiskoneet hommia oikein kunnolla.

Kirjoitan myöhemmin blogiin  Brasilian suorakylvömatkojen  osalta seuraavia juttuja:

1. Lisään matkajuttuun videoita. Tällä hetkellä blogiin on siirretty pari videota.

2. Lisään kuvia matkasta eri päiville.

3. Yhteenveto Brasilian suorakylvömatkasta 2010

4. Yhteenveto Brasilian suorakylvömatkoista 2005 – 2010

5. Tulevaisuudensuunnitelmia.


Brasilian suorakylvömatka 2010 osa 13

7.12.2010

Kirjoitettu lentokoneessa Pariisin ja  Helsinki-Vantaan välillä

Kymmenes päivä

Lensimme yölennolla Sao Paolosta Pariisiin. Lento kesti reilut 11 tuntia. Niin kuin aina takaisinpäin tullessa uni maittoi paremmin. Matkaväsymys auttoi unen saannissa.

Lentoemäntien lakko aiheutti lisäjännitystä Pariisissa. Meidän lentomme maanantaina klo 12.20 oli peruttu mutta koko ryhmä sai paikat klo 19.00 lennolle.

Olimme tyytyväisiä Finnairin ja brasilialaisen Tamin palveluun. Osa meidän edellä Finnairin jonossa olevista matkalaisista joutui jäämään Pariisiin yöksi mutta meidän isompi ryhmä pääsi kotiin.

Finnair tarjosi vielä lounaan lentokentän ravintolassa joten ei meillä mitään hätää ollut.


Brasilian suorakylvömatka 2010 osa 12

6.12.2010
Kirjoitettu Pariisin lentokentällä
Yhdeksäs päivä
Vierailu Itaipun vesivoimalassa
Suomalaisten vierailumäärä

Vesivoimalan turbiini

Sunnuntaiaamun teema oli vierailu Itaipun vesivoimalassa ja iltapäivällä lento Iguassusta Sao Paoloon.  Illalla klo 19.45 lähti lento kohti Pariisia.

Sao Paolon kentällä oli samanlainen hässäkkä kuten joka reissulla tähänkin asti.  Oikeasta lentoterminaalista ja lentoportista oli useampaa eri tietoa mutta Pariisin lennolle päästiin ilman ongelmia. Suomen lentoemäntien lakkotilannetta seurattiin netin kautta.

Voimala on puolen tunnin automatkan päässä Iguassun keskusta.  Voimala on myös paikallinen matkailunähtävyys, vierailijoita käy puoli miljoonaa vuosittain. Suomalaisia on tähän mennessä käynyt  11 600 ja ruotsalaisia vajaa 20 000.

Ennen putouksille ajoa katsotaan Itaipun esittelyvideo.

Voimalassa on kaksikymmentä turbiinia. Kokonaisteho  on 18 000 MW.  Se tuottaa Paraguayn sähköstä 90 %  ja Brasilian sähköstä 25 %.  Putouskorkeus on 197 metriä.

Voimala on ollut pitkään maailman tehokkain vesivoimala mutta nyt kiinalaiset ovat saamassa valmiiksi vielä tehokkaamman.

Putouskierroksella käydään samalla Paraguayn puolella koska se sijaitsee kahden valtakunnan rajalla.  Padon yläosassa on tie jota pitkin myös turistit voivat kulkea linja-autoillaan.

Putouksen jälkeen ajettiin Iguassun kansainväliselle lentokentälle.  Ryhmän naiskuoro esitti Semeato-isännille Rafaelille ja Andrelle kiitoslaulun. Muistoksi annettiin ilmakuvia Suomesta. Linja-autokuskit saivat ryhmältä pienen pussillisen tippirahaa.

ITAIPU vesivoimala


Brasilian suorakylvömatka 2010 osa 11

6.12.2010

Kirjoitettu Sao Paolon ja Pariisin lennolla

Kahdeksas päivä

Lauantain teema oli vierailu Iguassun putouksilla.

Putouspäivän ensimmäinen vierailukohde oli Iguassun lintupuisto.  Trooppisiin lintuihin ja vähän muihinkin eksoottisiin eläimiin tutustuttiin parin tunnin puistokävelyn aikana. Pitkänokkainen tucano taisi olla päivän kuvatuin lintu.

Lintupuiston jälkeen ennen veneajelua menimme putouksille oppaan mukana kävellen. Painotin ryhmälle moneen kertaan että veneajelulla putouksille kastuminen on perusteellista eli isoja seteleitä tai kallista elektroniikkaa ei kannata kantaa mukana.

Tällä kertaa perusteellinen kastuminen alkoi jo ennen kuin veneajelu putouksille alkoi. Kävelykierroksen alkaessa alkoi trooppinen vesisade. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Semeaton antamat sadetakit olivat pelastus, muuten kamerat olisivat olleet entiset ja setelit selluloosaa.

Sain itse kuvattu pienen videopätkän putouksien keskeltä paikassa nimeltä Devil´s Throat eli paholaisen nielu. Kuvaaminen oli pian pakko lopettaa kun videokamera kastui ja lakkasi toimimasta. Seuraavana päivänä kamera heräsi eloon mutta videopätkä oli hävinnyt.

Semeaton väki  oli sateesta pahoillaan mutta selitin että meille tämä on vain virkistävää.  Jos lämpötila on 25 asteen paikkeilla, ei pienet vesisateet mitään haittaa.

Kävelyn jälkeen käytiin syömässä.  Sisällä lounaspaikassa vaatteet kuivuivat. Sade loppui juuri sopivasti kun lähdettiin linja-autolla kohti putousveneilyn lähtöpistettä. Lähtöpisteestä mentiin sähköautoilla trooppisen metsän läpi putousaluetta kohti. Sähköautoilla ajettiin pari kilometriä, viimeiset 600metriä oli niin jyrkkää pudotusta, että sähköautot vaihdettiin jeeppeihin.

Putousveneitä oli kahden kokoisia, pienemmissä oli 2 * 175 hv moottorit ja isommissa 2 * 225 hv moottorit.  Moottoriteho valitaan ryhmän koon mukaan. Millään pikkuprutkulla vastavirtaan ei voi lähteä ajamaan. Putouksen virta on niin voimakas että siinä moottorit todella käyttävät kaiken tehonsa.  On hieno tunne kuunnella vastavirrassa, kuinka vahvat moottorit tekevät ihan oikeasti töitä.

Pistin venekuskille ylimääräisiä Brasilian realeja käteen niin että saataisiin veneelle oikein kunnon vauhdit. Pienellä voitelurahalla saatiinkin sitten oikein kunnon kyytiä. Kierrokseen kuuluu että vene ajetaan pari kertaa suoraan putouksen alle.  Tämä on se kohta jossa vettä tulee sisään ns. ” isolla kauhalla”. Sitä hetkeä on vaikea sanoin kuvailla mutta ihan normisuihku se ei ole.

Suoraan putouksen alla kastuminen on ihan perusteellinen. Jos elektroniikka ja setelit eivät ole täysin suljetussa pussissa, niin ne muuttuvat äkkiä entisiksi.  Putouskohdan jälkeen kuski vielä pyöräytteli venettä jyrkästi ympäri ja laittoi keulan sopivasti vasta-aaltoon.  Siitä saadaan veneeseen vielä mukava jälkisuihku.

Lisämaustetta reissuun saimme kun veneeseen saatiin sopivasti kansainvälistä naiskauneutta.  Eturiviin suomalaisjermujen välin tuli pari tyttöä Etelä-Koreasta. Korean tytöt huusivat mahdottomasti kun vesipärske alkoi. Samalla tytöt nielivät jonkun litran Iguassun vettä. Hyvä niksi on pitää suu sopivasti suljettuna kun vettä alkaa tulla sisään. Jossain matkaohjeissa on että näitä vesiä ei juuri kannata juoda.

Ajelun järjestäjän kuvaaja istuu veneen keulalla vedenpitävän kameran kanssa. Koko veneajelu kuvataan. Videon voi ostaa itselleen muistoksi.

Veneajelun jälkeen neljä suomalaista kävi helikopterilla putouksen yläpuolella.  Helikopterilento maksaa 80 euroa per nuppi.

Olen kuvannut reissulla monia pieniä videopätkiä mutta niiden siirtäminen tähän blogiin ei vielä onnistunut.    Ehkä on parempi käyttää Youtube palvelua ja tehdä videot linkin taakse suoraan sinne.

Tähän palataan myöhemmin.

Illalla mentiin syömään viimeistä iltaa Brasiliassa Hotelli Bella Italian ravintolaan.

Sunnuntaina lennetään Iguassusta Sao Paoloon ja aloitetaan lento kohti  Pariisia ja kotia.

Ennen lentokentälle menoa käymme tutustumassa maailman toiseksi suurimpaan vesivoimalaan Itaipuun.

Tukaani

Flamingoja

Trooppinen sade Iguassussa

Lähdössä putouksille

Kulkusillan takana Devil´s Throat - Paholaisen nielu

Vettä tulee alas normaalisti 1,7 milj litraa sekunnissa. Sateen ansiosta 2,7 milj. litraa sekunnissa.

Argentiina on putouksen toisella puolella. Argentiinan lippu näkyy taustalla keskellä.


Brasilian suorakylvömatka 2010 osa 10

5.12.2010

Kirjoitettu Sao Paolon lentokentällä

Seitsemäs päivä

Perjantai oli 580 km:n siirtymäpäivä Ponta Grossasta Iguassu Falls putouskaupunkiin.  Matkan varrella  Iguassun suunnalla tutustuttiin vesieroosion torjuntaa vallitusmenetelmällä ja tutkittiin parin maatalouskonekaupan valikoimia.

Matkan varrelle sattui sopivasti John Deere ja New Holland myymälät.  Lippamallin traktoreita oli hyvin valikoimissa.  Ilmeisesti näissä ilmasto-oloissa ei koskaan siirrytä kokonaan täysin hytilliseen traktoriin mutta se riippuu varmaan tilan tuotantosuunnasta. Meidän vierailukohteet ovat soijatiloja jotka tekevät traktoreilla lähinnä kylvötöitä. Suorakylvöpellon sänki pölisee sen verran että hytillinen ilmastoitu traktori on parempi vaihtoehto jos haluaa pitää työntekijät tyytyväisenä.

Siirtymäpäivän lähtökaupunki Ponta Grosso ympäristöineen on hyvin vahvaa maatalousaluetta. Kaupunki elää agribisneksestä. Isoja viljasiiloja näkyi joka puolella. Jos joltain henkilöltä kysyi millä tämä kaupunki elää, vastaus oli agribisnes.  Maanviljelijä tarvitsee lannoitteita, torjunta-aineita, koneita yms.. Kaikkien näiden myyjät ovat vahvasti mukana Ponta Grossassa. Kaupungin väkiluku on vajaa 300 000 asukasta.

Osavaltio jonka läpi ajoimme on nimeltään Parana. Sen pinta-ala on 200 000 neliökilometriä eli 20 miljoonaa hehtaaria. Asukkaita on reilut 10 miljoonaa.  Paranan osavaltio oli vielä 1930-luvulla pelkkää metsää mutta nyt lähinnä peltoa.

Parana kuului vuoteen 1853 asti Sao Paolon osavaltioon. Paranan pääkaupunki on Curitiba. Se on Brasilian modernein kaupunki ja yksi maailman parhaiten suunnitelluista kaupungeista. Asukkaita on 1,6 miljoonaa. Iguassun kaupungin väkiluku 270 000 asukasta.

Iguassun kaupungin lähelle agribisneksen henki ei ollut yhtä vahva kuin Ponta Grossassa.  Passo Fundo ja Ponta Grossa eivät ole mitään kulttuurikaupunkeja mutta Iguassuun turismi tuo paljon rahaa. Turistikaupungin valuuttakurssi oli tietenkin heikompi kuin ensimmäisissä vierailukaupungeissa. Passo Fundossa vaihdoimme euroja realeiksi kurssilla 2,25, Iguassussa vaihtui eurot kurssilla 2,10.

Iguassu Fallsin ja Ponta Grossan puolessa välissä maisema oli metsäisempää  ja mäkisempää, mutta mitä lähemmäs Iguassu Fallsia tultiin, sitä isommaksi kävivät peltolohkot.  Iguassun lähellä peltomaisema  on kumpuilevaa ja ilmeisesti peltojen maalajit lähtevät helposti veden mukana liikkeelle joten suorakylvön lisäksi vallitus on tarpeen.  Viljelyteknisesti vallitus näyttää sen verran hankalalta, että tuskin valleja tehtäisiin peltoon ellei sille olisi todellista tarvetta.

Matkan varrella pidimme kahvitauon paikallisella huoltoasemalla. Pihaan pysähtyi rekka josta tulikin meille äkkiä hyvin suosittu kuvauskohde.  Suomessa viljarekkojen kuskit ovat kuitenkin enimmäkseen miehiä joten vaalea brasilialainen naisrekkakuski oli eksoottinen ilmestys.

Meillä oli jämpti ajoaikataulu koska meille varattu illan kulttuuriosuus alkoi tarkasti klo 21.oo ja sitä ennen piti syödä päivällinen. Matkan kulttuuriosuus oli tanssiesitys, jossa  esiteltiin erilaisia Etelä-Amerikan tansseja.  Argentiinan tango näytti suomalaisittain tutulta, brasilialainen samba oli miesten suosikki. 

Tanssiesityksen iso halli on joka reissulla ollut tupaten täynnä vierailijoita. Esitys on ollut vuodesta toiseen hyvin suosittu.  Vierailuryhmiä käy paljon eripuolilta maailmaa. Buffetpöydässä oli runsaat valikoimat.

Keltainen kuvaa pellon osuuden kasvua 1930, 1965 ja 1997 Paranan osavaltiossa

 

Eroosion torjuntaa suorakylvöllä ja vallituksella

 

Ennen Iguassua peltoaukeat olivat laajat

Eroosiovallin korkeus vaihteli 40 - 100 cm välillä

Matkan kuvatuin viljarekka oli merkiltään Scania

Scanian kuski huoltaa autoaan


Brasilian suorakylvömatka 2010 osa 9

3.12.2010

Iguassu Falls Brasilia

Kuudes päivä

Alkuperäisen ohjelman mukaan meillä piti olla torstaina vierailu paikallisen Semeato  dealerin maatilalla mutta sateiden takia suunnitelmaa piti muuttaa. Täällä on satanut sen verran että maatilojen tiet ovat muuttuneet isolle linja-autolle liian pehmeiksi. Meidän matkaa sateet eivät ole haitanneet, pikemminkin päinvastoin. Yleensä näillä reissuilla olemme paahtuneet 30 asteen helteessä mutta nyt on ollut pilvistä ja sopivasti vähän viileämpää.

Paikallisen yliopiston koko nimi on Universidade Estadual de Ponta Grossa. Tästä tuli meille korvaava vierailukohde toisen maatilan sijaan koska yliopiston sijainti oli kantavan pikitien varrella.

Yliopistossa opiskellaan maataloutta ja myös useita muita aineita. Vierailimme ensin yliopiston maatalouslinjan koulumaatilalla. Oppaana oli ranskalainen opiskelija Florent Tivet.

Maatilalla menimme suoraan pellon reunalle katsomaan maissia ja puitua vehnäpeltoa.

Maalaji tällä alueella oli 40%:sta savea.  Maan rautapitoisuus tekee siitä ympärivuoden paahtavassa auringossa punertavan.  Joku matkalaisista sanoikin että maa on ruosteessa.

Maan rakenne oli kuin suoraan suorakylvön oppikirjasta. Se murustui hyvin ja lapiolla oli helppo kaivaa. Ruokamultakerros oli syvemmällä kuin viitsimme koekaivausta tehdä. Suomessa kun kaivaa lapiolla suorakylvöpellolla niin matoja löytyy kuhisemalla.  Täällä matoja ei ollut, ilmeisesti kuuma ilma pakottaa madot kaivautumaan syvemmälle tai sitten rautapitoisuudella on jotain tekemistä asian kanssa. Tästä jäi kysyttävää tuleville vuosille.

Kun maissikasvusto on miehen mittaista, niin arvattavaa on että juuristokin on vahvaa. Paalujuurta maississa ei ollut, mutta muuten juuristo oli niin runsaan näköinen,  että maa kuohkeutuu varmasti hyvin.

Päivän toinen kohden oli yliopiston laboratorio. Professori nimeltään Joao Carlos de Moraes Sa esitteli oman osastonsa toimintaa.  Osaston tutkimusalue oli proffan käyntikortin mukaan, Soil Organic Matter Dynamics in No-Till Systems  eli he tutkivat hiilenkierto ja hiilensitomisasioita. Se olikin mielenkiintoinen vierailu.

Ne suunnittelevat täällä jonkinlaista datapankkia, missä lasketaan suorakylvössä varastoitu hiilimäärä  ja samalla saataisiin tehtyä tarkka laskelma siitä kuinka paljon ilmasta voidaan sitoa hiilidioksidia peltoon. Proffa tunsi  myös Chicagon ilmastopörssin toiminnan hyvin.  Ehkä he suunnittelevat jotain samankaltaista täälläkin  tai sitten tämän alueen viljelijät haluavat myydä hiilensitomisyksiköitään Chicagon ilmastopörssin kautta. Chicagon pörssissä suorakylvöviljelijät myymät vuosittain 5 miljoonalla dollarilla.

Itsekin olen tehnyt vähän töitä tämän suorakylvön hiilensitomisasian puitteissa mutta siihen palataan myöhemmin.  Suorakylvön hiilensitomiseen liittyviä hankkeita on myös Kanadassa, Australiassa ja nyt selvisi että  myös Brasiliassa ollaan jyvällä missä mennään. 

Hiilensitomisesta olisi riittänyt juttua vaikka koko päiväksi mutta matkan aikataulua ei voi venyttää ja proffalla on omat kiireensä.

Proffan lempinimi oli Juca. Kaikki kutsuivat häntä professori Jucaksi. Yhteisiä asioita ja juttuja meillä oli siten vaikka kuinka paljon. Lopulta vaihdettiin käyntikortteja ja yliopiston lippalakit saatiin päähän.

Ponta Grossan alueella on vahva saksalaisten siirtolaisten edustus. Alue on brasilialaisittain vauraan ja hyvinvoivan oloista  mikä ei ole ihme jos saksalaiset pitävät täällä vähän  järjestystä.

Semeatolle tämä on hyvä myyntialue. Semeaton malli SSM on täällä hyvin suosittu. Tarkka saksalainen pitää koneesta jolla voidaan kylvää tarkasti soijaa, maissia ja samalla koneella myös vehnää ja kauraa. Semeato SSM on multiple drill niin kuin englanniksi sanotaan.

Saksalaiseen kulttuuriin kuuluu olutfestivaalit ja sinne mentiin illalla. Festivaali on nimeltään MunchenFest. Laajalle festivaalialueen kentälle oli koottu kaikenlaista hauskaa, rockbändejä, huvipuistolaitteita, oluttelttoja yms.…

Juhlat kestävät melkein viikon. Tälle illalle osui paikallisen kauneuskuningattaren valinta.  Tätä oli kuvaamassa televisioryhmiäkin melkein kymmenkunta, joten mistään ihan pikku kylätapahtumasta ei ole kyse.

Ponta Grossan maatalousyliopiston koulutilan maissipellolla

Maissin juuristoa

Ranskalainen opiskelija Florent Tivet esitteli koulutilan peltoja

Maa oli kuohkeaa ja hyvin murustuvaa.

Vehnän sänki ja lapiotesti

Maa on punertavaa

Ponta Grossan olutfestivaaleilla oli kauneuskilpailut saksalaistyyliin

Voittaja


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.